Hopsan heijaa kun on taas aika vierähänyt nopiasti eteenpäin, tuntuu että siitä on jo iäisyys kun olin siellä Helsingissä eikä siitä oikeasti oo kuin reilu kaks viikkoa!!!
Pitkästä aikaa oon entiseen tapaa nauttinut vaatteiden ostamisesta (tili ei ole nauttinut...valittanut vain) ja vielä ihan itselle eikä vain lapsille. Muutaman kivan löydön olen tehnyt ja ostanut jopa pari hamettakin tarkoituksena pitääkin niitä. Kirppikseltä löysin Kapphallin todella hyvä kuntoisen harmaan hameen 5 e ja Seppälästä puolestaan ostin kivan mustan villahameen (se kyl maksoi muistaakseni 22,95 e), mut eihän tuosta tule yhdelle hameelle hintaa kuin vajaa 14 e jos ynnätään ja jaetaan :D
Luntakin täällä satoi viime viikolla ja tänään ovatkin melkeinpä sulaneet. Tietenkin muksut ehti vetää kolat ja potkukelkatkin esiin...onneks ei viel suksia sentään. Pikku tytteli ryömii vauhdilla ympäri kämppää ja koira-"vauva" puolestaan on oppinut 7 kk iässsä nostamaan jalkaa pissiessään. Muutoin se onkin hieman normaalia enemmän sekaisin....tyttökoirat (2 kpl) ovat juoksussa ja tietäähän sen kuinka Reiskan pään ovat saaneet sekaisin ja ajatuksiin ei mahdu kuin yksi asia....*huoh* miehet.... Täällä on siis koirat milloin minkäkin oven tai portin takana karanteenissa. Menis nyt äkkiä ohi tuo aika, ei vaan jaksais tuota...
Kesällä aloitin jo tekemään joululahjoja että saisin takuuvarmasti valmiiksi, mutta kuinkas kävikään. Ajatuksena oli siis tehdä lasten kummitädeille samanlaiset kaulaliinat kutoen, yksi niistä on valmiina toinen vaiheessa ja kolmas ajatuksena päässä. Eli kyllä tässä kiire ehtii tulla, kun tuntuu ettei ole aikaa ottaa sitä keskeneräistä käteen ja muistella miten sitä tehtiinkään saati että saisi sen valmiiksi ja vielä toisenkin. Mulla on muutoinkin aina kausia kun innostun kutomaan ja suunnitelmat on suuret ja yleensä kaikki suuremmat tekeleet jää sit vaiheeseen...Kaapista löytyy kaulaliinan alku pojalle, yksi villapaidan puolikas, ja varmasti ainakin yksi pariton villasukka jollei useampikin.
Mut on se kyllä mahdotonta miten tuo jouluvouhotus alkaa joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin, jo lokakuussa kauppoihin isketään joulusuklaarasiat ihmisten kiusaksi! Ei kivaa, vaikken niin suuri suklaan ystävä olekaan, mut kyllä ne silti aina houkuttaa :/ Lapsille oon jo ostanut joulukalenterit kun olivat tarjouksessa Hobby Hallissa viime kuussa, molemmat saivat haluamansa Lego-kalenterit. Pojalla sellainen olikin jo viime vuonna ja tytöllä taisi olla Littlest pet shop-kalenteri. En tykkää siitä että rojun määrä lisääntyy, mut toisaalta mun mielestä nuo on parempi vaihtoehto kuitenkin kuin se jokapäiväinen suklaapala. Itselläni oli salmiakin ystävänä salmiakki-joulukalenteri viime vuonna, mutta se oli kyl hienoinen pettymys, joka päivä sama karkki eri kuva. Täytyykin miettiä tarkkaan minkälaisen kalenterin ostais itselle jos siis ostaa.
Ja asiasta toiseen...Nyt on taas tullut panostettua aikaa enempi tuohon liikuntaan, mutta eipä se näytä kovin positiivisesti vaikuttavan meikän painoon ei putoa paino ei vaan jumittelee jo toista viikkoa tässä samoissa ympyröissä. Harmittaa niin vietävästi kun se alkaa syödä jo motivaatiota, kun kuitenkin olen saanut hiilaritkin pidettyä suht mukavasti kurissa. Tiedä mitä tässä pitäis tehdä vai pitäiskö palata takaisin sinne alle 20 g päivässä vai liikkua vaan välittämättä painosta ja vaikka vältellä hetki vaakaa. Tänäänkin tuli aamulla käytyä salilla ja sit päivällä lasten kanssa uimahallissa, tosin siellä ei tullut kovin montaa altaan mittaa uitua (sen verran kuitenkin että niskoissaan huomaa jo nyt pientä kireyttä) kun lapsia pitää pitää silmällä kun eivät uida vielä osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti