Raporttia pukkaa

Tässä teille nyt Possulin toiveesta raporttia mun Boostaus-reissusta.

  Epätoivoisena ja epäuskoisenakin laitoin hakemuksen Boost Me Up!-kurssille syyskuun alussa Jenni Vänskän, tämänkesäisen pinup-mallikisan osallistujan, rohkaisemana. Hän oli kesänmittaan kirjoitellut Kalorilaskurissa tuosta kisasta ja siitä kuinka hänen näkemys itsestään oli muuttunut tuona aikana ja itsetunto kohonnut. Kurssi tuntui sisällöltään juuri siltä mitä minä juuri nyt tarvitsisin. Kolmen lapsen, nuorimman ollessa 8 kk ja vanhimman 7 v, äitinä olin unohtanut etunimeni ja ominut meikkaamattoman ja lapset itsensä edelle laittavan kotiäidin roolin. Raskauskilot oli juuri pudotettu, mutta jäljellä oleva ylipaino häiritsi ja vaatekaupasta tarttui mukaan vaatteita vain lapsille. Itsetunto rypi pohjamudissa. Monen monta kertaa vierailin Pinup.fi sivuilla ja keräsin rohkeuttani. Sitten päätin ainakin kirjoittaa ajatukseni ylös, vaikken niitä lähettäisikään...ja viimein sain itseni painamaan sähköpostin lähetä nappia ajatellen että tuskinpa minä tällaiseen mallikurssin-nimellä olevaan kurssiin edes kelpaisin ja kun en edes Helsingissä asu.  

  Sainkin yllätyksekseni Sini Tarkkiselta heti vastauksen ja parin päivän päästä keskusteltiinkin jo puhelimessa ja suunniteltiin mulle pariin päivään tiivistettyä kurssia, koska asun maalla n 250 km päässä Helsingistä. Sini teki mulle laskelmat kurssin kustannuksista jos olisimme treffanneet ja kuvanneetkin Tampereella, mutta se olisi tullut niin hinnakkaaksi että hylkäsin ajatuksen samantien. Helsingissä järjestettynä kurssi tulisi maksamaan minulle 820 e ja tähän päälle yöpyminen. Alkoi ankara miettiminen ja pähkäily. Minä olin ehtinyt jo innostua asiasta ja nyt tuli jääkylmää vettä päälle. Olinhan ajatellut ettei se voi kovin halpaa touhua olla, mutta todellisuus iski vasten kun summan näki paperilla :( Mieskään ei ymmärtänyt kuinka tärkeää tämä oli minulle ja itsetunnolleni, vaan hänen mielestään ei rahaa kannattanut laittaa kun ei siitä saanut mitään "pysyvää" niin kuin esim silmäleikkauksesta, johon aikanaan olin laittanut 3200 e. Laitoin miehen lukemaan Sinille lähettämäni kirjoitukseni ja johan hänkin alkoi ymmärtämään miksi olin itku silmässä asian takia. Hän lupasi ottaa osaa kustannuksiin ja ostikin heti lahjakortin hotelliin Vantaalle <3 Vielä kun työnantaja muisti just sopivasti kivalla lomarahasummalla ja sain kannustusta ja rohkaisua parilta ystävältäni <3 (Kiitos Jiiipeeellekin! ) niin homma oli sillä selvä!   

  Asiat alkoivat rullaamaan ja jo lokakuun puolessa välissä tuli sunnuntai, jolloin kohtasin sydän pamppaillen ja jännityksestä täristen Sinin puolen päivän aikaan kauppakeskus Jumbossa. Heti ensi hetkistä tuli tunne kuin oltais tunnettu jo pidempäänkin ja juttu luisti ja jännityskin katosi samantien. Mies ja pikku tytteli olivat mukanani ja yhdessä suuntasimme Amarilloon lounaalle. Pieni kanasalaatti riitti sopivasti täyttämään meikäläisen (isäntä taisi ahnehtia jonkun big burgerin eikä jaksanut edes kokonaan syödä :D ) ja siinä ruokaa odotellessa syötin tytön. Siinä juteltiin kaikkea mahdollista ja selvisi että Sini on kans maalta kotoisin, Ryttylästä. Juttutuokion ja ruokailun jälkeen suunnattiin Sinin johdolla edullisille vaateostoksille Stockmannin Outlettiin. Siinä miehen kanssa autossa ajellessa juteltiin, et millaisen ensivaikutelman olimme Sinistä saaneet. Mä olin jo puhelimessa saanut hänestä todella positiivisen kuvan ja se vaan vahvistui tavatessamme. Mieskin sanoi et sehän oli ihan normi ihminen :D ihan niin kuin me, mikä on ihan totta! 

  Vaateostoksilla keräsimme monen monta paitaa kokeiluun ja muutaman kohdalla sain kysyä, et ihanko totta meinaat että minä tuohon kokoon mahdun :D Ja kuinka ollakaan minähän mahduin koon 40 paitaan kuin myös koon M paitaan!!! Ja jo tässä kohtaan Sini sai minut huomaamaan miten paljon isompana olen itseni nähnyt pukemalla minut vaatekokoihin, joita ei ikinä olisi tullut mieleen edes kokeilla. Ja kuinka oikeat alusvaatteet tekevät naisen! Ja hei minä entisessä elämässäni B-kupin omistaja olenkin nykyään kokoa D!!!! Iso pussillinen löytyi kaikkea ihanaa mistä valita kuvauksiin ja muutenkin käyttöön ja halvalla ;D Tuo on kyllä kauppa missä minä vierailen toistekin kun sinne hoodeille satun. 

  Mieheni ja pikku tytteli suuntasivat seuraavaksi hotelliimme Vantaan Rantasipi Airportiin ja me Sinin kanssa jatkoimme matkaa värjäyttämään minun hiuksiani Salon Coloreen Linda Lindhin taitaviin käsiin. Parturikin kuvitteli, että olimme vanhoja kavereita kun juttelimme ja yllättyi kun kuuli että olimme pari tuntia sitten tavanneet ensimmäisen kerran :D Sieltä lähdin pirteänä punapäänä ja niskat hieman jumissa, ei se koskaan oo mitään rentouttavaa makoilla siinä hiestenpesualtaalla. Tässä kuva värjätystä tukasta, joka on monen punaisen sekoitus kun osa hiuksista oli ihan naturel meikäläisen omaa turkkia ja sit kahdella eri värillä värjättyä turkkia niin tietysti kaikki kevyestä värinpoistosta huolimatta tarrasivat väriin eri sävyllä. Mutta tulipahan eläväisempi :)

                         

  Seuraavaksi suuntasimme Koivukylään, mutta kauppa johon meidän piti mennä ei ollutkaan sunnuntaisin auki joten menimme sen sijaan Citymarkettiin ja Sini valitsi mulle tarvittavat meikit. Mun meikkilaukun sisältö oli hieman vanhaa perua ja todella vähän käytetty... halusinkin asiantuntijan apua siihen mitä oikeasti tarvitsisin ja mitä sävyjä. Alle viidelläkymmenellä eurolla (tais jäädä alle 45 e plussakortilla :D ) sain kaiken mulle tarpeellisen, ja niillä jopa tehtäisiin seuraavan päivän kuvausmeikkikin. 

  Sitten matkasimme Sinin veljen luo. Hänen veljensä vaimo, virolainen Kati, loihti minulle aivan ihanat akryylirakennekynnet. Oli mielenkiintoista seurata miten ne oikein tehdään kun ei ole niistä lainkaan kokemusta aiemmin. Ja kyllä siinä menikin hetki että niiden kanssa oppi olemaan ja elämään, ensimmäinen ongelma tuli kun piti saada takin nappi kiinni ;D mut kyllä seuraavana päivänä jo sekin meni ihan luonnostaan. Mitään hirmupitkiä kynsiä ei laitettu kun ei ole koskaan aiemmin ollut ja muutenkin on helpompi elää pienen lapsen kanssa kun ei ole mitään monsterikynsiä. Värin sain ihan itse valita ja ilmeisestikin nyt on menossa joku violettikausi :D ja kaupasta oli aiemmin löytynyt aivan ihanan violetti mekkokin.

   
   Todella hauskan päivän ilta oli jo pitkällä ja kahdeksan maissa pääsin jo itsekin hotellille valmistautumaan seuraavaan jännittävään päivään. Tytteli oli jo iltapuuronsa syönyt ja me miehen kanssa kaipasimme myös jotain murua rinnan alle joten lähdimme tutustumaan hotellin ravintolan antimiin. Mies valitsi mun suosituksesta kana toastin (muutoin olisi taas ottanut jonkun hampurilaisaterian....ai miten niin ronkeli tapaus ;) ) ja päärynäsiiderin (tätä en suositellut mutta en ollut pahoillanikaan ) ja itse otin Caesar salaatin lohella sekä kirkasta kyytipojaksi eli vettä :D Oli kyl todella hyvää salaattia enkä todellakaan alkanut leipäpalasia kaivelemaan annoksestani poiskaan, vaikka karppilinjalla nykyään yritän mennä :D sillä muutoin oli päivän syömiset jääneet siihen päivälliseen kanasalaattiin. Leipäpöydän sen sijaan kiersin kaukaa ja tyttö sai munkin leipäpalaset ja näin rennosti sitä leipää piti murustaa :D Rattaat piti käydä ulkona puistamassa kun ne oli niin leivämuruissa, saivatpahan linnutkin jotain evästä ;) 

    

  Yö meni torkkuen, jotenkin sitä ei vaan osannut nukkua kunnolla vaikka mitään (lentokonetta) suurempia häiritseviä ääniäkään ei kuulunut. Aamupala oli kuin mulle tehty :) lautaselle eksyivät tietenkin niin keitetty kananmuna kuin munakokkelikin sekä kalkkunaleikkele, kurkku, tomaatti, muutama nakki ja lihapulla. Kyytipojaksi vettä ja kahvia kerman kera. Sitten olinkin valmis taas uusiin seikkailuihin.

  Hyppäsin siis taas Sinin kyytiin ja suuntasimme Pinup-toimistolle. Matkalta nappasimme vielä muutamat vaatelöydöt mukaan kuvauksiin. Gina tricot-liikkeestä löytyi parit look a like farkku-leggarit ja yhdet aika päheet tekonahkaleggarit, jotka sit pääs heti tositoimiin ja kuvausvermeiks ;) Menna Hedberg alkoi taikomaan minulle uutta hiuslookkia ja aivan mahtava siitä tulikin! Pituudesta lähti varsinkin takaa ihan kivasti ja lisäksi sain vielä vähän lisää punaista huomiovärinä :D pidennyksien muodossa. Noin punaiset raidat eivät kauaa olisi omassa turkissa pysyneet vaan haalistuneet muutamassa pesussa joten siksi päädyttiin noihin pidennyksiin. 

  Sini opasti minua meikkaamisessa ja ripsien laitossa ihan kädestä pitäen, koska itsellä ei juuri kokemusta ollut. Sain huomata kuinka pienellä meikkimäärällä ja vaivalla itsestä oikeasti saa nätin! Sini meikkasi kasvoista musta nähden vasemman puolen ja minä itse sen jälkeen oikein puolen!
 

  En ollut uskoa peiliä ollenkaan, kun ankeasta kotiäidistä alkoi kuoriutua oikea kaunotar...minusta?!!! Ei tämä voinut olla tottakaan!!! Kun vielä pukeuduin ostamiini uusiin vaatteisiin ja Marika Kiviharju laittoi kameran laulamaan, niin olotila oli aivan uskomaton. Kuvissa oli joku aivan uskomattoman upea ilmestys! Minä valokuvamallina (!!!) ja tunsin itseni kauniiksi, vaikka vieressä oli ammattimalli! Enkä ollut yhtään laihempi kuin kotoa lähteissäni. Aluksi otettiin kuvia ostamassani violetissa mekossa kevyemmässä meikissä ja omissa ripsissä. Sitten siirryttiin vähän voimistetumpaan meikkiin ja ripsiin ja pääsin pukemaan Sinin tuomaan OhMyGosh! ihanan pinkkiin toppiin ja niihin nahkaleggareihin ja nilkantappokorkkareihin (ei tarvinnut onneksi niillä kävellä vaan sain ne jalkaani tuossa sohvalla). 

Katsokaa mitkä tissit mulle löytyi!!!! :D Ja toi toppi on oikeasti S-kokoa!?!!

Sohva on muuten sama kuin BB-Janican kuvissa seiskan sivuilla ;) 

   

Ja hei miettikää et tässä on lähtökohta mistä lähdettiin....väsähtänyt kotiäiti ;) Ihan pieni ero entiseen...

Lisää kuvia tulee kun saan lisää virallisia kuvia valokuvaajalta, tässä ei ole virallisia kuvia vielä kuin tuo sohva kuva.  Tässä muuten yhdet aivan ihanat kengät (jotka voisin itsellekin ostaa) jotka olivat myös yhdessä kuvassa jalassani.

  Kuvausten jälkeen piipahdimme vielä Vantaalla Blackout Storessa ( www.thebos.fi ) tekemässä edullisia kenkä -ja alusvaatelöytöjä ja sitten suuntasimme kotiin, jälleen jännittäen, tällä kertaa lasten reaktioita. Kotona isommat lapset olivat ihastuksissaan kun äiti oli niin kauniina. Tosin poika oli ensin sitä mieltä että olin ihan ulkomaalaisen tytön näköinen ja vähän pelottavankin :D Tosin niin pisti pikku tyttökin sydäntä särkeväksi itkuksi kun eka kertaa mut näki kuvausmeikeissä, eikä meinannut uskaltaa millään katsoa minua, Siniä uskalsi kyllä katsoa. Ja olipa muuten hieman häiritsevää kun kaikki ohi menevät, varsinkin miehet, tuijottivat minua siellä kaupassa ja Tiiriön ABC:llä kun poikkesimme matkalla kahville. Nyt jo kelpaan meikattuna lapsillekin kun olen sitä joka päivä tehnyt ja on se itsellekin oikeasti itsetunnon kohotus kun viitsii edes vähän vaivaa nähdä ja pistää edes se kevyt meikkivoide, ripsari + huulikiilto. Olo on aivan toinen ja kehtaa lähteä neljän seinän ulkopuolellekin. Ja sitten kun on vielä kaikenlisäksi ne oikean kokoiset rintaliivit niin olo on myös naisellinen.     

  Tämä oli aivan uskomattoman mahtava kokemus ja hetkittäin tuntuu että se oli vain unta. Mutta kun peilin ohi kävelen, on siihen pakko pysähtyä joka kerta (ennen tuli äkkiä juostua ohi) ja uskottava, että se olen uusi upea minä. Se oli minussa, en sitä vain tiennyt ennen kuin ammattilaiset saivat autettua minua kaivamaan sen esiin. Itsetuntoni on saanut kunnon boostauksen ja osaan nyt arvostaa ulkonäköäni ja varsinkin itseäni aivan toisella tavalla kiloista huolimatta korostaen niitä parhaita puoliani. Sain kokea tuolla reissulla kuinka ihana ja sydämellinen ihminen Sini on ja kuinka paljon hänellä on annettavaa muille! Mutta ennen kaikkea löysin itsestäni taas sen naisen (enkä vain äidin), joka olen...niin ja aivan hillittömät bosat :D Lämmin kiitos kuuluukin koko ihanalle pinup-tiimille, joka sai minut taas eloon!!! Suosittelen kaikille, joista vähänkin siltä tuntuu että kaipaisi samaa :)  

Hetki viel...

Raportti Boostaus-reissusta on tekeillä, mut menee hetki viel ;) Jos viimeistään huomenna saisin sen julkaistua. Malttakaa siis hetki vielä :D Possukin yrittää pysyä pöksyissään sen aikaa! Tässä on taas kaikenlaisia häiriötekijöitä niin ei pääse ihan täyspainoisesti keskittymään kirjoittamiseen. Nyt täytyy mennä taas ihanan syysloman päätyttyä taistelemaan pojan läksyjen pariin :D

Ylpeä äitinalle pähkäilee

  Äitinalle on täällä niin ylpeä pennustaan :) jos lukemisen oppiminen takkuaa pojan kiinnostuksen puutteen takia niin matematiikassa poitsu loistaa :) Toisesta kokeesta tuli täydet 30 pistettä!!!

  Pikku hiljaa pientä jännitystä viikonlopun suhteen on havaittavissa :D Eilen Sini laittoi viestiä sunnuntain ja maanantain ohjelmasta ja aikataulusta, tänään hänen pitäis vielä soitella. Nyt mun pitäis kotitehtävänä lähettää hänelle mulle mieluisia hiustyylejä ja vaatekokonaisuuksia. Oikeasti aika vaikea tehtävä, kun tykkään kyllä monenkinlaisista, mutta eri asia on mitä mun hiuksiin pystyy leikkaamaan, kun ovat niin ärsyttävän luonnonkiharat. Sama juttu vaatteista, kaikenlaisia kivoja on (ehkä liikaakin valittavaksi), mut mitkä niistä näyttää tällä vartalolla hyviltä niin johan valinnanvara väheni. Esim tästä tykkään

mutta eri asia on miten tuo leikkaus toimisi meikäläisen päässä ilman että tarvitsi hiuksia suoristella joka aamu raudalla :( Tai sitten jos raaskisi lyhentää tätä mun pehkoa niin tääkin on kiva

mut siitä en tuossa tykkää et hiukset tulee silmille ja väriä saisi tietysti olla reippaasti, lähinnä punaista tumman ruskean kera niin kuin tähänkin asti.

  Vaatepuoli onkin sitten vielä haastavampi...täytyy mennä siis eksymään netin ihmeelliseen maailmaan ja selaamaan eri vaatesivustoja.

Murinaa ja nurinaa

  Sitä jaksaa näin pienenä (siis ei kooltaan, mutta yhteiskunnan arvoasteikolla) ihmisenä ihmetellä tätä nykypäivän menoa ja palvelujen vähenemistä ja hankaloitumista. Ei riitä että posti on tältä pieneltä paikkakunnalta viety n 17 km päähän koska omalla kylällä ei ole paikkaa postille ts kukaan ei halua alkaa enää asiamiespostin pitäjäksi koska korvaus siitä on minimaalinen eikä kata sitä vaivaa mikä siitä aiheutuu. Näin ollen pakettiasioissa on aina ajettava tuo melkein parikymmentä kilometriä tai sitten hoidettava muiden asioiden ohella jos tuohon suuntaan nyt asiaa on.

  Toinen missä palvelu on huonontunut on pankki. On tullut tiettyjä aikoja ja päiviä milloin voi hoitaa mitäkin asiaa. Menin tänään Nordeaan varta vasten, joka puolestaan on yli 20 km päässä, hakemaan isännän valtuuttamana hänen vakuutusyhtiönsä palauttamia rahoja. No kuinka ollakaan juuri tänään ei tietenkään ollut SE päivä että olisi voinut tehdä käteisnostoja. Kellon aika sentään olisi täsmännyt kun olin klo 10-13 välillä paikan päällä, mutta huomenna tämä olisi onnistunut kyllä. Edelläni oleva vanhempi nainen oli samoissa asioissa liikenteessä ja hän joutui siis palaamaan asiaan huomenna. Minut pelasti ainoastaan se että minulla oli antaa tilinumero mihin rahat siirtää, se kun onnistui kyllä. Muutoin olisin minäkin joutunut ajamaan uudestaan tuonne ihan vain sitä varten. Niin ja sitäkin ihmettelen kuinka vaikeaa se rahojen palautuskin on vakuutusyhtiön puolesta, ettei niitä voi asiakkaan tilille suoraan palautella kun vaihtaa vakuutusyhtiötä, kun se onnistuu laskujen maksaminenkin ihan mistä pankista ja tililtä vaan, mutta takaisin kertaalleen maksetut rahansa saa takaisin vain pankista itse hakemalla...

  Ja sitten vielä kolmas paikka mikä ei ole entisensä, mutta josta kyllä saa palvelua ehkä jopa liikaakin mun makuun. Apteekki. Ehdin juuri ja juuri astua sisään ovesta kun farmaseutti on kimpussani kyselemässä kuinka voi auttaa ja kun olin lapsille vitamiineja ostamassa niin kerroin asian ja samalla otinkin jo hakemani paketin hyllystä (tiedän että juuri ne makunsa puolesta kelpaavat tytölle niin tarkoitus oli ostaa samoja kuin aiemmin), No eiköhän tämä täti sitten alkanut selostaa ja vertailla suunnilleen joka pakettia mitä ko hyllystä löytyi. No siirryimme seuraavalle hyllylle ja otin D-vitamiinia pikkuisimmalle eli tippoja. No otin ihan normimallia ilman maitohappobakteereja tms kuinka ollakaan siihen toiseen missä taisi just olla noita olisi saanut kaupan päälle, jonkun pikkuruisen pehmonallen. Vaikkakin ihan söpö nalle olikin en sen takia alkanut tippoja vaihtamaan toisiin... Sitten sain vielä esitelmän eri magnesiumvalmisteista kun niitä olin itselleni vailla ja näistäkin joku suuren suuri törppö olisi ollut just nyt tarjouksessa. No otin kuitenkin sen pienimmän törpön nieltäviä en pureskeltavia tabletteja. Sitten vielä esiteltiin hylly, jossa on kauden (!!!) tarpeelliset tarjoustuotteet. Luulin jo eksyttäneeni tädin kun hän ehti jo kassan taakse ja muistin että piti vielä särkylääkkeitä ostaa jemmaan. Turha luulo! Niinhän se hyökkäsi sieltä kassan takaa taas kanssani särkylääkehyllylle ja siellähän sitä valinnan varaa vasta olikin....Ostin kuitenkin sitä mitä olin ajatellutkin. Niin ja sekin vielä että nykyään apteekkiinkin on kanta-asiakas kortit ja -alennukset!!! Ajattelin kuitenkin pärjätä ilman....   

Uusi viikko uudet kujeet ;)

    On se vaan aina ihanampaa, kun aurinko edes vilahtaakin eikä vain sada koko päivää. Sitä on itsekin paljon energisempi. Vaikkakin mulla on ihan oma aurinko, joka herää mun kainalosta joka aamu valaisemaan mun päivän. Voiko sitä olla itse mitenkään huonolla tuulella, kun toinen on tämän näköinen heti herättyään?

                    Siinä siis mun päivänsäde, pienin pennuista :)

  Viime viikolla tiistaina kävin ostamassa pojalle uutta sopivamman kokoista sählymailaa ja eiköhän siinä käynyt niin että tämä mamma käveli urheiluliikkeestä kassissa uusi ulkoilutakki itselle :D Kyllä se mailakin tuli ostettua! Mulla ei oo oikein sopivaa lenkkeilytakkia ollut, collegehupparissa kun on menty viime syksystä asti (no joo oli mulla hehtaaritoppatakki kovemmille pakkasille että sai masun lämpimään) ja siellä oli kivasti alessa takkeja. Muutamaa kokeilin ja parin värin kesken mietin pitkän aikaa, mutta loppupeleissä (myönnettäköön) hinta ratkaisi. Molemmat oli kyllä tarjouksessa ja puoleen hintaan, mutta turkoosin lähtöhinta oli 169 € ja tämän pinkin ihanuuden 99 €. Sain siis takkini alle viidellä kympillä :) ja mitä nyt olen lenkkeillyt viime viikolla ja tänään niin olen kyllä tyytyväinen ostokseeni.

                        
  Paljastettakoon tässä nyt samalla tämän nallukan naamataulukin,
  älkää säikähtäkö!

   Ensi viikolla onkin jo koulujen syysloma täällä (justhan ne koulut vasta alkoi!!!!). Muksuilla siis loma niin koulusta/kerhosta kuin harrastuskerhoista (tytöllä satusuti-kuvaamataidon kurssi ja pojalla sählykerho ja kokkikerho). Lauantaina mun äiti (mummi) tuleekin meille illasta ja tulee yökylään muutamaksi yöksi isompien lasten seuraksi. Me miehen ja pikku tyttelin kanssa suuntaamme sunnuntaiaamuna auton nokan kohti pääkaupunkiamme Helsinkiä. Mä en ole tästä reissusta monellekaan kertonut. Jotenkin ensin häpesin (juu en tiedä miksi) ja sen jälkeen kun tieto ajankohdasta varmistui niin en ole uskaltanut hehkuttaa asiaa ettei se vaan peruunnu, mikä olisi tässä vaiheessa suuri pettymys. Eli olen menossa Helsinkiin Sini Tarkkisen hoteisiin pariksi päiväksi!!!! Pääsin siis tällaiselle Boost me up-kurssille, mikä on räätälöity mulle tiivistetyksi kahdeksi päiväksi, kun mulle matkaa tuonne tulee kakspuol sataa kilsaa, niin ei siellä viitsi rampata joka viikkokaan. Saan uudet hiukset, kynnet, ripset jne ja toivon mukaan ison boostauksen tuolla kuralammikossa matelevalle itsetunnolleni. (Ette usko kuinka paljon vaatii, että kehtaan edes tuon edellisen kuvan laittaa läskistä itsestäni...). Paremmin tietoa aiheesta täältä . Mä niin odotan mitä ammattilaiset saavat aikaan ja mielenkiinnolla odotan lopputulosta. Saako edes ammattilaistiimi tästä pärstästä kuvauksellisuutta esiin :D   

Arkea pentujen kera

  Katsotaan miten nyt käy kun alan kirjoittaa (tytteli ulkona nukkunut jo hetken aikaa)...tosin pyykkikone stoppailee ihan justiinsa, mutta ne pyykit odottavat kyllä että saan kirjoitukseni loppuun ;D

  Vasenta polvea olen viime viikon joutunut lepuuttamaan, tiedä sit mikä siihen oikein tuli ilmeisesti liikaa rasitusta lyhyellä aikavälillä. Ei se varsinaisesti kipeä ollut, mutta ihme jomotus siinä oli ja kylmä ja lepo olivat ainoat apuvälineet joista tuntui olevan apua. Ja kun ei liikkumaan päässyt niin kuin olisi halunnut niin eiköhän ruokailutkin kummasti lipsuneet....ja kun isännällä oli viikonloppuna synttärit ja piti taas ihan liian herkullinen täytekakku vääntään niin tietäähän sen...vaa'alle ei uskalla varmaan koko viikolla *viheltelee*

  Pienin nallukan pentu oli viikonlopun pikku flunssassa (isäntä oli viime viikon alun) ja vieläkin kuono valuttelee räkää, mutta pientä kuumetta oli ainoastaan pe-la. Uusia hampaita en ole havainnut että kaipa se sit ihan oikea syysflunssa sit oli. Tosin kieli kummasti eksyy vähän väliä kahden olemassa olevan hampaan oikealle puolelle et josko siihen seuraava hampi sit ilmestyy.

  Ja kappas vaan nyt kun näköjään saisin kirjoittaa rauhassa niin aivokoppa raksuttelee tyhjää :D mitähän tässä nyt onkaan tapahtunut viime päivinä...eipä oikeastaan mitään erikoista. Vanhimman pennun kanssa on saatu taistella, kun ei lukemisopiskelut kiinnostais ollenkaan. Melkein kaikki luokalta jo osaa lukea, mutta meillä taistellaan tavujen hahmottamisen kanssa. Mutta kun poika on just sellainen että sitä ei pakottamalla saa mitään tekemään vaan pitää olla se oma innostus ja kiinnostus asiaan. Kaikenlaista on yritetty ja kokeiltu. Onneksi mies on ollut syksyn kotona, hänellä on hieman pidempi pinna kuin minulla ja mieluummin poika isin kanssa harjoittelee. Matematiikan kanssa puolestaan ei ole ollut ongelmia, onneksi poika on tullut siinä suhteessa meikäläiseen ja saanut matikkapäätä :) Mutta kun siinäkin pitäisi kohta osata lukea mitä tehtävässä pitää laskea niin tuleehan siinäkin sit ongelmia. Ensimmäisestä matematiikan kokeesta poika sai 28,5/30 pisteestä ja vähänkö äitinsä oli ylpeä. Tosin niin tuntuu olevan isommallakin tyttöpennulla vaikka nuorempi onkin niin ihan kiitettävästi kiinnostusta ja ymmärrystä numeroiden päälle :) mutta onneksi myös kirjaimiin ja lukemiseen.

  Mutta sitä mä en nyt ymmärrä että oikeasti tuntuu siltä että vaatimukset on nykyään kovempia. Tarkoitan siis sitä että mun kouluaikana pääasia oli että ekaluokan aikana oppi lukemaan, nyt puolestaan tuntuu siltä että nyt kun ekaluokka alkoi niin pitäisi jo osata lukea (varsinkin nyt kun lähes kaikki muut ekaluokkalaiset osaa lukea). Ja sitten kun opettaja jaksaa joka välissä muistuttaa siitä että kun pojalta on edelleen K-kirjain puheesta hukassa :( se yleensä korvautuu d:nä tai t:nä), vaikkakin puhe on siitä huolimatta ihan ymmärrettävää (aina välillä tietysti joutuu itsekin jotain sanaa kysymään et mitä mahtaa tarkoittaa). Mut joo...kuten arvata saattaa, mies lähti äsken isompien muksujen kanssa naapurissa käymään niin eiköhän mun pikku aurinkoinen herännyt piristämään mun alkuiltaa :) Niin ja ne pyykitkin pitäis muistaa etteivät unohdu koneeseen....