Joulun odotusta

Tässä on nyt mun näkemys nalleperheestä : D (koirat vaan puuttuu, mut niiden sijaan kuvasta löytyy kaksi pinkkiä possua, jotka yrittävät maastoutua kuvaan ;D )

Eli joulua tässä odotellaan ja pipareita olen tänään paistanut :) Joululahjaostoksilla käytiin eilen ja edessä olisi paketointi. Tänään oli tytön kerhon jouluhartaus ja siellähän meidän tyttö oli enkelinä <3 Huomenna olisi sitten illalla pojan koulun joulujuhla. Perjantaina olisi tarkoitus matkata lasten kummitätiä moikkaamaan Saarijärvelle ja samalla ihastelemaan ja nuuskuttelemaan vajaa kaks viikkoa vanhaa vauvelia <3 Sitten onkin lauantaina pojalla joulukirkko ja hänkin pääsee joululomalle jännittämään ja odottamaan aattoiltaa. Koulut ja kerhot alkavatkin sitten vasta loppiaisen jälkeen. Eli kohta tässä päästään joululomalle :)

Pikkujoulut Powerparkissa

  Kaikenlaista onkin tässä parin viikon sisällä taas tapahtunut. Ensinnäkin sain 15.11 sähköpostin jota en ollut uskoa ollenkaan todeksi ;) Se kuului näin:

"Hei,

Olet osallistunut Powerparkin facebook sivuilla joulupukki on totta kilpailuun. Arpaonni on suosinut sinua ja olet voittanut VIP-paketin sinulle ja kolmelle ystävälle PowerParkin Christmas Partyihin la 24.11. Onnittelut voitosta!  Toivottavasti pääsette osallistumaan tapahtumaan. Ole minuun yhteydessä niin voimme sopia miten liput toimitetaan sinulle.

Vip-pakettiin sisältyy ruokailu Palacen vip-alueella ja illan ohjelma. Lavalle nousee Elokuu, Tauski, Samuli Edelman ja Lauri Tähkä.

Ystävällisin terveisin,

 "myyntineuvottelijan nimi" 

myyntineuvottelija

PowerPark"

  Minullahan oli tarkoitus mennä noihin pippaloihin muutenkin Sinin kutsumana ja nyt olin sitte voittanut sinne neljä VIP-lippua!!!!! Siis aivan uskomatonta, että meikäläinen joka ei koskaan ikinä ei sitten ikinä voita mistään mitään voitti liput just tuonne!!!! Ja koska ajattelin että josko tästä alkaisi voittoputki päätin tehdä Loton (vaikka yleensä en juuri lottoa) ja kuinka ollakaan voitin 4 oikein eli 9,60 e ja jokerissakin tuli 2,5 e!!!! Ikinä en oo lotossa voittanut noin paljoa :D 

     No mummuthan ottivat nallen pennut mielellään yökyläilemään, pikkuisinkin ekaa kertaa yökylässä...Se meinasi ottaa tälle mammalle hieman koville, mutta pakkohan sitä on jossain vaiheessa irrottaa :/ Ja hienostihan siellä oli mennyt. Mukaani otin siis miehen ja kaksi meidän miespuolista kaveria, joista toinen meidän poitsun kummisetä. Mies ajoi mennessä ja minä lupasin ajaa takaisin niin pojat saivat kaataa kuppia ja juhlia keskenään pikkujouluja. Matkaahan tuonne tuli meiltä melkein 200 km ja sama tietysti takaisin, mutta hyvässä seurassa sekin meni ihan mukavasti.

 

  Minä suunnistin paikan päällä ensimmäisenä Pinup:ien teltalle ja sieltä Sinin kanssa lähdin vaihtamaan mekon ja korkkarit päälleni. Sen jälkeen sainkin istua taitavien käsien loihdittavaksi, kun Camilla Pönkkä meikkasi minut ja Menna Hedberg laittoin hiukseni.  Sitten pääsin valokuvaaja Petri Segerroosin linssin taakse ja hän alkoi räpsiä kuvia meikäläisestä. Tässä heidän kaikkien yhteinen taidonnäyte: 

  

  Ja tässä vielä toinen: 

  Tutustuin Pinup-tyttöihin ja täytyy sanoa että on kyllä huppusakkia! Tapasin myös tämän kesän pinup-mallikisan osallistujan Jenni Vänskän, johon tutustuin Kalorilaskurin kautta ja hänhän alunperin mut rohkaisi ottamaan Sini Tarkkiseen yhteyttä ja menemään sinne Boost me up-kurssille. Ihana ja kaunis Jennihän voitti Seiskan yleisöäänestyksen noissa kisoissa. Tapasin myös kisojen voittajan Annika Koivusalon. Ja todennäköisesti tulen heidät tapaamaan toisenkin kerran sillä Sini lupasi ottaa minuun yhteyttä kun näille leveysasteille tulee Pinup-keikkaa!!!! Minä pääsen siis Pinup-tytöksi myös :)  

  Näin myöskin Tauskin, joka pyöri oman shownsa jälkeen siellä VIP-alueella ja aivan ihana söötti Samuli Edelmann oli metrin päässä meikäläisestä ja kyseli vihreää teetä :D Elokuu ei sit esiintynyt ollenkaan kun solisti oli sairastunut ja hukannut äänensä. Lauri Tähkää ei näkynyt tavisten parissa vaan piilotteli jossain omassa sopukassaan. Hieman jäi sellainen toisten maineella ratsastamisen maku suuhun kun hän esitti lähinnä vain Elonkerjuun biisejä, vaikkakin onhan ne hänen tekemiään... Mut oli kyl huippu ilta ja pääsin itsekin heti hommiin muiden tyttöjen kanssa, jakamaan lahjakortteja Vip-asiakkaille. Kyllähän siinä sai muutaman kerran kehuja kuulla ihmisiltä niin miehiltä kuin naisiltakin :) Mut pakko sanoa et onko sitä oikeesti olla niin kamalassa kännissä ennen kuin uskaltaa ääneen sanoa toiselle että mekko tai nainen on kaunis :( Siellä niitä todella humalaisia riitti ja kyllä niitä sieltä uloskin useampi järkkäreiden toimesta saateltiin....Mut meillä oli kyl kivaa ja ruoka oli hyvää (pöydällä oli kokonainen possu, mistä kokki leikkeli paloja ;D ). Kotiinkin ehdittiin ajoissa neljän aikaan aamuyöstä :D 

Lisää kuvia

  Sain tänään lisää kuvia ja tässä niistä muutama :)

Tässä vielä tämän päivän kynsihuollon tulos eli ajankohtaan sopivasti joulua odotellessa ;)

Apulantaa ja kohtaamisia poliisien kanssa

  Täällä ollaan hengissä, ehkä pienessä hiilari ja sokeri pöhönäs vatsan väänteistä kärsien, mutta kyl oli hyvää sacherkakkua minkä isänpäiväksi tein et oli se pienten väänteiden arvoistakin. Tosin ei se ihan aitoa sacheria ollut kun väliin laitoin aprikoosihillon sijaan lakkaa (ilman siemeniä ym.) ja kostutin amarettomaidolla. Tosin niin meni eilisenkin syömiset hieman penkin alle ja perjantai-iltanakin tuli juotua piiiiiiitkästä aikaa enemmän kuin yksi siideri (mut kohtuudella kuitenkin, kun ei ollut ikävä vessanpytylle norjan puhumista). Ja olihan sille hyvä syykin nimittäin tämä: (kuvat tosin ovat parin vuoden takaiselta keikalta, kun ei sitten kukaan muistanut ottaa kameraa mukaan tällä kertaa ja sille olisi ollut käyttöäkin....)

Apulanta <3

Toni Wirtanen

  Olimme siis porukalla Himoksessa katsomassa ja kuuntelemassa iki-ihanaa Apulantaa!!! Matkassa oli mukana isäkarhu, veljeni ja hänen tyttöystävänsä sekä nallepoitsun kummisetä. Keikka oli hyvä ja kotimatkalle lähtiessä saatiin muistoplakkariin jotain muisteltavaakin. Veljen tyttis pääsi nimittäin ensimmäisen kerran istumaan poliisiautoon ja elämänsä ensimmäisen sakon. Poliisit sattuivat saapumaan just parahiksi paikalle kun hän veti housuja jalkaan pissittyään ja siitähän sitten rapsahti julkisella paikalla virtsaamisesta 20 euron sakko :D. Kukaan muu ei kyl varmasti edes huomannut tai nähnyt koko toimitusta meidän porukan lisäks, mutta huonolla onnella ne pollarit tietenkin sattuivat väärään aikaan paikalle ja näkemään ja virkaintoisina sakottivat. No tämä kyllä muistetaan pitkään ;) ja varmasti leikkimielisesti kettuillaan kaverille monen monta kertaa pissimisestä :D

  Tänään sainkin Siniltä postia ja muutaman kuvan lisää Boost me up-kurssilla otetuista kuvista ja tässä yksi niistä :)

  Viikolla olin Siniin yhteyksissä muutenkin ja hän kysyi josko menisin tämän kuun lopulla Powerparkin pikkujouluihin häntä moikkaamaan. Sini on siellä juontamassa ja pinup-tytöt on siellä myös. Sitten hän kysyikin, et jos menisin heidän seuraan myös pinuppina O.o ja musta voitais ottaa samalla kuvatkin siellä :) . Innostuin tosi paljon asiasta ja nyt on mennytkin pari päivää selaillen netistä erilaisia vaatesivustoja, mistä voisin hommata itselleni mekon. Pari vaihtoehtoa on nyt, saa nähdä kumman sit valitsen.

  Nallepoitsu on kuumeessa :( Aamulla tuli viiden aikaan meidän makkariin täristen ja itku silmässä. Kysyin mikä on ja vastaukseksi sain et häntä oli pelottanut siskonsa kuorsaus :D ja pulpetti (joka sit muuttui yöpöydäksi ) oli siirtynyt eteenpäin pois paikaltaan. Otin viereeni ja jätkän oli aivan tulikuuma, kuumemittari näytti 39,5!!!! Et ei ihme et toinen vähän houraili ja oli kuulemma nähnyt kaikenlaisia uniakin. Ja se yöpöytä löytyi kyllä ihan omalta paikaltaan kun aamu valkeni ;D Koko päivän poitsu makasikin sohvalla eikä ruoka maistunut, vettä joi ja lopulta sain yhden leipä palan syömään. Välillä vaikersi ja välillä annoin kylmän liinan otsalle ja lääkettä, valoja ei saanut olla. Kuume sahasi koko päivän edestakaisin mut ei sentään noussut 38,5 korkeammalle. Kurkku ilmeisesti on kipeä, mut ei halunnut strepsilsiäkään yhtä enempää koko päivänä syödä, vaikka yleensä ne kelpaa. Toivottavasti huomenna olis jo parempi päivä, tiedä mistä tää nyt johtuu kun ei kuitenkaan nenäkään vuoda tai yskitä :/  

Joulu on taas...no ei nyt helk...vielä!!!!

  Hopsan heijaa kun on taas aika vierähänyt nopiasti eteenpäin, tuntuu että siitä on jo iäisyys kun olin siellä Helsingissä eikä siitä oikeasti oo kuin reilu kaks viikkoa!!!

  Pitkästä aikaa oon entiseen tapaa nauttinut vaatteiden ostamisesta (tili ei ole nauttinut...valittanut vain) ja vielä ihan itselle eikä vain lapsille. Muutaman kivan löydön olen tehnyt ja ostanut jopa pari hamettakin tarkoituksena pitääkin niitä. Kirppikseltä löysin Kapphallin todella hyvä kuntoisen harmaan hameen 5 e ja Seppälästä puolestaan ostin kivan mustan villahameen (se kyl maksoi muistaakseni 22,95 e), mut eihän tuosta tule yhdelle hameelle hintaa kuin vajaa 14 e jos ynnätään ja jaetaan :D

  Luntakin täällä satoi viime viikolla ja tänään ovatkin melkeinpä sulaneet. Tietenkin muksut ehti vetää kolat ja potkukelkatkin esiin...onneks ei viel suksia sentään. Pikku tytteli ryömii vauhdilla ympäri kämppää ja koira-"vauva" puolestaan on oppinut 7 kk iässsä nostamaan jalkaa pissiessään. Muutoin se onkin hieman normaalia enemmän sekaisin....tyttökoirat (2 kpl) ovat juoksussa ja tietäähän sen kuinka Reiskan pään ovat saaneet sekaisin ja ajatuksiin ei mahdu kuin yksi asia....*huoh* miehet.... Täällä on siis koirat milloin minkäkin oven tai portin takana karanteenissa. Menis nyt äkkiä ohi tuo aika, ei vaan jaksais tuota...

  Kesällä aloitin jo tekemään joululahjoja että saisin takuuvarmasti valmiiksi, mutta kuinkas kävikään. Ajatuksena oli siis tehdä lasten kummitädeille samanlaiset kaulaliinat kutoen, yksi niistä on valmiina toinen vaiheessa ja kolmas ajatuksena päässä. Eli kyllä tässä kiire ehtii tulla, kun tuntuu ettei ole aikaa ottaa sitä keskeneräistä käteen ja muistella miten sitä tehtiinkään saati että saisi sen valmiiksi ja vielä toisenkin. Mulla on muutoinkin aina kausia kun innostun kutomaan ja suunnitelmat on suuret ja yleensä kaikki suuremmat tekeleet jää sit vaiheeseen...Kaapista löytyy kaulaliinan alku pojalle, yksi villapaidan puolikas, ja varmasti ainakin yksi pariton villasukka jollei useampikin.

  Mut on se kyllä mahdotonta miten tuo jouluvouhotus alkaa joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin, jo lokakuussa kauppoihin isketään joulusuklaarasiat ihmisten kiusaksi! Ei kivaa, vaikken niin suuri suklaan ystävä olekaan, mut kyllä ne silti aina houkuttaa :/ Lapsille oon jo ostanut joulukalenterit kun olivat tarjouksessa Hobby Hallissa viime kuussa, molemmat saivat haluamansa Lego-kalenterit. Pojalla sellainen olikin jo viime vuonna ja tytöllä taisi olla Littlest pet shop-kalenteri. En tykkää siitä että rojun määrä lisääntyy, mut toisaalta mun mielestä nuo on parempi vaihtoehto kuitenkin kuin se jokapäiväinen suklaapala. Itselläni oli salmiakin ystävänä salmiakki-joulukalenteri viime vuonna, mutta se oli kyl hienoinen pettymys, joka päivä sama karkki eri kuva. Täytyykin miettiä tarkkaan minkälaisen kalenterin ostais itselle jos siis ostaa.   

  Ja asiasta toiseen...Nyt on taas tullut panostettua aikaa enempi tuohon liikuntaan, mutta eipä se näytä kovin positiivisesti vaikuttavan meikän painoon ei putoa paino ei vaan jumittelee jo toista viikkoa tässä samoissa ympyröissä. Harmittaa niin vietävästi kun se alkaa syödä jo motivaatiota, kun kuitenkin olen saanut hiilaritkin pidettyä suht mukavasti kurissa. Tiedä mitä tässä pitäis tehdä vai pitäiskö palata takaisin sinne alle 20 g päivässä vai liikkua vaan välittämättä painosta ja vaikka vältellä hetki vaakaa. Tänäänkin tuli aamulla käytyä salilla ja sit päivällä lasten kanssa uimahallissa, tosin siellä ei tullut kovin montaa altaan mittaa uitua (sen verran kuitenkin että niskoissaan huomaa jo nyt pientä kireyttä) kun lapsia pitää pitää silmällä kun eivät uida vielä osaa.    

Raporttia pukkaa

Tässä teille nyt Possulin toiveesta raporttia mun Boostaus-reissusta.

  Epätoivoisena ja epäuskoisenakin laitoin hakemuksen Boost Me Up!-kurssille syyskuun alussa Jenni Vänskän, tämänkesäisen pinup-mallikisan osallistujan, rohkaisemana. Hän oli kesänmittaan kirjoitellut Kalorilaskurissa tuosta kisasta ja siitä kuinka hänen näkemys itsestään oli muuttunut tuona aikana ja itsetunto kohonnut. Kurssi tuntui sisällöltään juuri siltä mitä minä juuri nyt tarvitsisin. Kolmen lapsen, nuorimman ollessa 8 kk ja vanhimman 7 v, äitinä olin unohtanut etunimeni ja ominut meikkaamattoman ja lapset itsensä edelle laittavan kotiäidin roolin. Raskauskilot oli juuri pudotettu, mutta jäljellä oleva ylipaino häiritsi ja vaatekaupasta tarttui mukaan vaatteita vain lapsille. Itsetunto rypi pohjamudissa. Monen monta kertaa vierailin Pinup.fi sivuilla ja keräsin rohkeuttani. Sitten päätin ainakin kirjoittaa ajatukseni ylös, vaikken niitä lähettäisikään...ja viimein sain itseni painamaan sähköpostin lähetä nappia ajatellen että tuskinpa minä tällaiseen mallikurssin-nimellä olevaan kurssiin edes kelpaisin ja kun en edes Helsingissä asu.  

  Sainkin yllätyksekseni Sini Tarkkiselta heti vastauksen ja parin päivän päästä keskusteltiinkin jo puhelimessa ja suunniteltiin mulle pariin päivään tiivistettyä kurssia, koska asun maalla n 250 km päässä Helsingistä. Sini teki mulle laskelmat kurssin kustannuksista jos olisimme treffanneet ja kuvanneetkin Tampereella, mutta se olisi tullut niin hinnakkaaksi että hylkäsin ajatuksen samantien. Helsingissä järjestettynä kurssi tulisi maksamaan minulle 820 e ja tähän päälle yöpyminen. Alkoi ankara miettiminen ja pähkäily. Minä olin ehtinyt jo innostua asiasta ja nyt tuli jääkylmää vettä päälle. Olinhan ajatellut ettei se voi kovin halpaa touhua olla, mutta todellisuus iski vasten kun summan näki paperilla :( Mieskään ei ymmärtänyt kuinka tärkeää tämä oli minulle ja itsetunnolleni, vaan hänen mielestään ei rahaa kannattanut laittaa kun ei siitä saanut mitään "pysyvää" niin kuin esim silmäleikkauksesta, johon aikanaan olin laittanut 3200 e. Laitoin miehen lukemaan Sinille lähettämäni kirjoitukseni ja johan hänkin alkoi ymmärtämään miksi olin itku silmässä asian takia. Hän lupasi ottaa osaa kustannuksiin ja ostikin heti lahjakortin hotelliin Vantaalle <3 Vielä kun työnantaja muisti just sopivasti kivalla lomarahasummalla ja sain kannustusta ja rohkaisua parilta ystävältäni <3 (Kiitos Jiiipeeellekin! ) niin homma oli sillä selvä!   

  Asiat alkoivat rullaamaan ja jo lokakuun puolessa välissä tuli sunnuntai, jolloin kohtasin sydän pamppaillen ja jännityksestä täristen Sinin puolen päivän aikaan kauppakeskus Jumbossa. Heti ensi hetkistä tuli tunne kuin oltais tunnettu jo pidempäänkin ja juttu luisti ja jännityskin katosi samantien. Mies ja pikku tytteli olivat mukanani ja yhdessä suuntasimme Amarilloon lounaalle. Pieni kanasalaatti riitti sopivasti täyttämään meikäläisen (isäntä taisi ahnehtia jonkun big burgerin eikä jaksanut edes kokonaan syödä :D ) ja siinä ruokaa odotellessa syötin tytön. Siinä juteltiin kaikkea mahdollista ja selvisi että Sini on kans maalta kotoisin, Ryttylästä. Juttutuokion ja ruokailun jälkeen suunnattiin Sinin johdolla edullisille vaateostoksille Stockmannin Outlettiin. Siinä miehen kanssa autossa ajellessa juteltiin, et millaisen ensivaikutelman olimme Sinistä saaneet. Mä olin jo puhelimessa saanut hänestä todella positiivisen kuvan ja se vaan vahvistui tavatessamme. Mieskin sanoi et sehän oli ihan normi ihminen :D ihan niin kuin me, mikä on ihan totta! 

  Vaateostoksilla keräsimme monen monta paitaa kokeiluun ja muutaman kohdalla sain kysyä, et ihanko totta meinaat että minä tuohon kokoon mahdun :D Ja kuinka ollakaan minähän mahduin koon 40 paitaan kuin myös koon M paitaan!!! Ja jo tässä kohtaan Sini sai minut huomaamaan miten paljon isompana olen itseni nähnyt pukemalla minut vaatekokoihin, joita ei ikinä olisi tullut mieleen edes kokeilla. Ja kuinka oikeat alusvaatteet tekevät naisen! Ja hei minä entisessä elämässäni B-kupin omistaja olenkin nykyään kokoa D!!!! Iso pussillinen löytyi kaikkea ihanaa mistä valita kuvauksiin ja muutenkin käyttöön ja halvalla ;D Tuo on kyllä kauppa missä minä vierailen toistekin kun sinne hoodeille satun. 

  Mieheni ja pikku tytteli suuntasivat seuraavaksi hotelliimme Vantaan Rantasipi Airportiin ja me Sinin kanssa jatkoimme matkaa värjäyttämään minun hiuksiani Salon Coloreen Linda Lindhin taitaviin käsiin. Parturikin kuvitteli, että olimme vanhoja kavereita kun juttelimme ja yllättyi kun kuuli että olimme pari tuntia sitten tavanneet ensimmäisen kerran :D Sieltä lähdin pirteänä punapäänä ja niskat hieman jumissa, ei se koskaan oo mitään rentouttavaa makoilla siinä hiestenpesualtaalla. Tässä kuva värjätystä tukasta, joka on monen punaisen sekoitus kun osa hiuksista oli ihan naturel meikäläisen omaa turkkia ja sit kahdella eri värillä värjättyä turkkia niin tietysti kaikki kevyestä värinpoistosta huolimatta tarrasivat väriin eri sävyllä. Mutta tulipahan eläväisempi :)

                         

  Seuraavaksi suuntasimme Koivukylään, mutta kauppa johon meidän piti mennä ei ollutkaan sunnuntaisin auki joten menimme sen sijaan Citymarkettiin ja Sini valitsi mulle tarvittavat meikit. Mun meikkilaukun sisältö oli hieman vanhaa perua ja todella vähän käytetty... halusinkin asiantuntijan apua siihen mitä oikeasti tarvitsisin ja mitä sävyjä. Alle viidelläkymmenellä eurolla (tais jäädä alle 45 e plussakortilla :D ) sain kaiken mulle tarpeellisen, ja niillä jopa tehtäisiin seuraavan päivän kuvausmeikkikin. 

  Sitten matkasimme Sinin veljen luo. Hänen veljensä vaimo, virolainen Kati, loihti minulle aivan ihanat akryylirakennekynnet. Oli mielenkiintoista seurata miten ne oikein tehdään kun ei ole niistä lainkaan kokemusta aiemmin. Ja kyllä siinä menikin hetki että niiden kanssa oppi olemaan ja elämään, ensimmäinen ongelma tuli kun piti saada takin nappi kiinni ;D mut kyllä seuraavana päivänä jo sekin meni ihan luonnostaan. Mitään hirmupitkiä kynsiä ei laitettu kun ei ole koskaan aiemmin ollut ja muutenkin on helpompi elää pienen lapsen kanssa kun ei ole mitään monsterikynsiä. Värin sain ihan itse valita ja ilmeisestikin nyt on menossa joku violettikausi :D ja kaupasta oli aiemmin löytynyt aivan ihanan violetti mekkokin.

   
   Todella hauskan päivän ilta oli jo pitkällä ja kahdeksan maissa pääsin jo itsekin hotellille valmistautumaan seuraavaan jännittävään päivään. Tytteli oli jo iltapuuronsa syönyt ja me miehen kanssa kaipasimme myös jotain murua rinnan alle joten lähdimme tutustumaan hotellin ravintolan antimiin. Mies valitsi mun suosituksesta kana toastin (muutoin olisi taas ottanut jonkun hampurilaisaterian....ai miten niin ronkeli tapaus ;) ) ja päärynäsiiderin (tätä en suositellut mutta en ollut pahoillanikaan ) ja itse otin Caesar salaatin lohella sekä kirkasta kyytipojaksi eli vettä :D Oli kyl todella hyvää salaattia enkä todellakaan alkanut leipäpalasia kaivelemaan annoksestani poiskaan, vaikka karppilinjalla nykyään yritän mennä :D sillä muutoin oli päivän syömiset jääneet siihen päivälliseen kanasalaattiin. Leipäpöydän sen sijaan kiersin kaukaa ja tyttö sai munkin leipäpalaset ja näin rennosti sitä leipää piti murustaa :D Rattaat piti käydä ulkona puistamassa kun ne oli niin leivämuruissa, saivatpahan linnutkin jotain evästä ;) 

    

  Yö meni torkkuen, jotenkin sitä ei vaan osannut nukkua kunnolla vaikka mitään (lentokonetta) suurempia häiritseviä ääniäkään ei kuulunut. Aamupala oli kuin mulle tehty :) lautaselle eksyivät tietenkin niin keitetty kananmuna kuin munakokkelikin sekä kalkkunaleikkele, kurkku, tomaatti, muutama nakki ja lihapulla. Kyytipojaksi vettä ja kahvia kerman kera. Sitten olinkin valmis taas uusiin seikkailuihin.

  Hyppäsin siis taas Sinin kyytiin ja suuntasimme Pinup-toimistolle. Matkalta nappasimme vielä muutamat vaatelöydöt mukaan kuvauksiin. Gina tricot-liikkeestä löytyi parit look a like farkku-leggarit ja yhdet aika päheet tekonahkaleggarit, jotka sit pääs heti tositoimiin ja kuvausvermeiks ;) Menna Hedberg alkoi taikomaan minulle uutta hiuslookkia ja aivan mahtava siitä tulikin! Pituudesta lähti varsinkin takaa ihan kivasti ja lisäksi sain vielä vähän lisää punaista huomiovärinä :D pidennyksien muodossa. Noin punaiset raidat eivät kauaa olisi omassa turkissa pysyneet vaan haalistuneet muutamassa pesussa joten siksi päädyttiin noihin pidennyksiin. 

  Sini opasti minua meikkaamisessa ja ripsien laitossa ihan kädestä pitäen, koska itsellä ei juuri kokemusta ollut. Sain huomata kuinka pienellä meikkimäärällä ja vaivalla itsestä oikeasti saa nätin! Sini meikkasi kasvoista musta nähden vasemman puolen ja minä itse sen jälkeen oikein puolen!
 

  En ollut uskoa peiliä ollenkaan, kun ankeasta kotiäidistä alkoi kuoriutua oikea kaunotar...minusta?!!! Ei tämä voinut olla tottakaan!!! Kun vielä pukeuduin ostamiini uusiin vaatteisiin ja Marika Kiviharju laittoi kameran laulamaan, niin olotila oli aivan uskomaton. Kuvissa oli joku aivan uskomattoman upea ilmestys! Minä valokuvamallina (!!!) ja tunsin itseni kauniiksi, vaikka vieressä oli ammattimalli! Enkä ollut yhtään laihempi kuin kotoa lähteissäni. Aluksi otettiin kuvia ostamassani violetissa mekossa kevyemmässä meikissä ja omissa ripsissä. Sitten siirryttiin vähän voimistetumpaan meikkiin ja ripsiin ja pääsin pukemaan Sinin tuomaan OhMyGosh! ihanan pinkkiin toppiin ja niihin nahkaleggareihin ja nilkantappokorkkareihin (ei tarvinnut onneksi niillä kävellä vaan sain ne jalkaani tuossa sohvalla). 

Katsokaa mitkä tissit mulle löytyi!!!! :D Ja toi toppi on oikeasti S-kokoa!?!!

Sohva on muuten sama kuin BB-Janican kuvissa seiskan sivuilla ;) 

   

Ja hei miettikää et tässä on lähtökohta mistä lähdettiin....väsähtänyt kotiäiti ;) Ihan pieni ero entiseen...

Lisää kuvia tulee kun saan lisää virallisia kuvia valokuvaajalta, tässä ei ole virallisia kuvia vielä kuin tuo sohva kuva.  Tässä muuten yhdet aivan ihanat kengät (jotka voisin itsellekin ostaa) jotka olivat myös yhdessä kuvassa jalassani.

  Kuvausten jälkeen piipahdimme vielä Vantaalla Blackout Storessa ( www.thebos.fi ) tekemässä edullisia kenkä -ja alusvaatelöytöjä ja sitten suuntasimme kotiin, jälleen jännittäen, tällä kertaa lasten reaktioita. Kotona isommat lapset olivat ihastuksissaan kun äiti oli niin kauniina. Tosin poika oli ensin sitä mieltä että olin ihan ulkomaalaisen tytön näköinen ja vähän pelottavankin :D Tosin niin pisti pikku tyttökin sydäntä särkeväksi itkuksi kun eka kertaa mut näki kuvausmeikeissä, eikä meinannut uskaltaa millään katsoa minua, Siniä uskalsi kyllä katsoa. Ja olipa muuten hieman häiritsevää kun kaikki ohi menevät, varsinkin miehet, tuijottivat minua siellä kaupassa ja Tiiriön ABC:llä kun poikkesimme matkalla kahville. Nyt jo kelpaan meikattuna lapsillekin kun olen sitä joka päivä tehnyt ja on se itsellekin oikeasti itsetunnon kohotus kun viitsii edes vähän vaivaa nähdä ja pistää edes se kevyt meikkivoide, ripsari + huulikiilto. Olo on aivan toinen ja kehtaa lähteä neljän seinän ulkopuolellekin. Ja sitten kun on vielä kaikenlisäksi ne oikean kokoiset rintaliivit niin olo on myös naisellinen.     

  Tämä oli aivan uskomattoman mahtava kokemus ja hetkittäin tuntuu että se oli vain unta. Mutta kun peilin ohi kävelen, on siihen pakko pysähtyä joka kerta (ennen tuli äkkiä juostua ohi) ja uskottava, että se olen uusi upea minä. Se oli minussa, en sitä vain tiennyt ennen kuin ammattilaiset saivat autettua minua kaivamaan sen esiin. Itsetuntoni on saanut kunnon boostauksen ja osaan nyt arvostaa ulkonäköäni ja varsinkin itseäni aivan toisella tavalla kiloista huolimatta korostaen niitä parhaita puoliani. Sain kokea tuolla reissulla kuinka ihana ja sydämellinen ihminen Sini on ja kuinka paljon hänellä on annettavaa muille! Mutta ennen kaikkea löysin itsestäni taas sen naisen (enkä vain äidin), joka olen...niin ja aivan hillittömät bosat :D Lämmin kiitos kuuluukin koko ihanalle pinup-tiimille, joka sai minut taas eloon!!! Suosittelen kaikille, joista vähänkin siltä tuntuu että kaipaisi samaa :)  

Hetki viel...

Raportti Boostaus-reissusta on tekeillä, mut menee hetki viel ;) Jos viimeistään huomenna saisin sen julkaistua. Malttakaa siis hetki vielä :D Possukin yrittää pysyä pöksyissään sen aikaa! Tässä on taas kaikenlaisia häiriötekijöitä niin ei pääse ihan täyspainoisesti keskittymään kirjoittamiseen. Nyt täytyy mennä taas ihanan syysloman päätyttyä taistelemaan pojan läksyjen pariin :D

Ylpeä äitinalle pähkäilee

  Äitinalle on täällä niin ylpeä pennustaan :) jos lukemisen oppiminen takkuaa pojan kiinnostuksen puutteen takia niin matematiikassa poitsu loistaa :) Toisesta kokeesta tuli täydet 30 pistettä!!!

  Pikku hiljaa pientä jännitystä viikonlopun suhteen on havaittavissa :D Eilen Sini laittoi viestiä sunnuntain ja maanantain ohjelmasta ja aikataulusta, tänään hänen pitäis vielä soitella. Nyt mun pitäis kotitehtävänä lähettää hänelle mulle mieluisia hiustyylejä ja vaatekokonaisuuksia. Oikeasti aika vaikea tehtävä, kun tykkään kyllä monenkinlaisista, mutta eri asia on mitä mun hiuksiin pystyy leikkaamaan, kun ovat niin ärsyttävän luonnonkiharat. Sama juttu vaatteista, kaikenlaisia kivoja on (ehkä liikaakin valittavaksi), mut mitkä niistä näyttää tällä vartalolla hyviltä niin johan valinnanvara väheni. Esim tästä tykkään

mutta eri asia on miten tuo leikkaus toimisi meikäläisen päässä ilman että tarvitsi hiuksia suoristella joka aamu raudalla :( Tai sitten jos raaskisi lyhentää tätä mun pehkoa niin tääkin on kiva

mut siitä en tuossa tykkää et hiukset tulee silmille ja väriä saisi tietysti olla reippaasti, lähinnä punaista tumman ruskean kera niin kuin tähänkin asti.

  Vaatepuoli onkin sitten vielä haastavampi...täytyy mennä siis eksymään netin ihmeelliseen maailmaan ja selaamaan eri vaatesivustoja.

Murinaa ja nurinaa

  Sitä jaksaa näin pienenä (siis ei kooltaan, mutta yhteiskunnan arvoasteikolla) ihmisenä ihmetellä tätä nykypäivän menoa ja palvelujen vähenemistä ja hankaloitumista. Ei riitä että posti on tältä pieneltä paikkakunnalta viety n 17 km päähän koska omalla kylällä ei ole paikkaa postille ts kukaan ei halua alkaa enää asiamiespostin pitäjäksi koska korvaus siitä on minimaalinen eikä kata sitä vaivaa mikä siitä aiheutuu. Näin ollen pakettiasioissa on aina ajettava tuo melkein parikymmentä kilometriä tai sitten hoidettava muiden asioiden ohella jos tuohon suuntaan nyt asiaa on.

  Toinen missä palvelu on huonontunut on pankki. On tullut tiettyjä aikoja ja päiviä milloin voi hoitaa mitäkin asiaa. Menin tänään Nordeaan varta vasten, joka puolestaan on yli 20 km päässä, hakemaan isännän valtuuttamana hänen vakuutusyhtiönsä palauttamia rahoja. No kuinka ollakaan juuri tänään ei tietenkään ollut SE päivä että olisi voinut tehdä käteisnostoja. Kellon aika sentään olisi täsmännyt kun olin klo 10-13 välillä paikan päällä, mutta huomenna tämä olisi onnistunut kyllä. Edelläni oleva vanhempi nainen oli samoissa asioissa liikenteessä ja hän joutui siis palaamaan asiaan huomenna. Minut pelasti ainoastaan se että minulla oli antaa tilinumero mihin rahat siirtää, se kun onnistui kyllä. Muutoin olisin minäkin joutunut ajamaan uudestaan tuonne ihan vain sitä varten. Niin ja sitäkin ihmettelen kuinka vaikeaa se rahojen palautuskin on vakuutusyhtiön puolesta, ettei niitä voi asiakkaan tilille suoraan palautella kun vaihtaa vakuutusyhtiötä, kun se onnistuu laskujen maksaminenkin ihan mistä pankista ja tililtä vaan, mutta takaisin kertaalleen maksetut rahansa saa takaisin vain pankista itse hakemalla...

  Ja sitten vielä kolmas paikka mikä ei ole entisensä, mutta josta kyllä saa palvelua ehkä jopa liikaakin mun makuun. Apteekki. Ehdin juuri ja juuri astua sisään ovesta kun farmaseutti on kimpussani kyselemässä kuinka voi auttaa ja kun olin lapsille vitamiineja ostamassa niin kerroin asian ja samalla otinkin jo hakemani paketin hyllystä (tiedän että juuri ne makunsa puolesta kelpaavat tytölle niin tarkoitus oli ostaa samoja kuin aiemmin), No eiköhän tämä täti sitten alkanut selostaa ja vertailla suunnilleen joka pakettia mitä ko hyllystä löytyi. No siirryimme seuraavalle hyllylle ja otin D-vitamiinia pikkuisimmalle eli tippoja. No otin ihan normimallia ilman maitohappobakteereja tms kuinka ollakaan siihen toiseen missä taisi just olla noita olisi saanut kaupan päälle, jonkun pikkuruisen pehmonallen. Vaikkakin ihan söpö nalle olikin en sen takia alkanut tippoja vaihtamaan toisiin... Sitten sain vielä esitelmän eri magnesiumvalmisteista kun niitä olin itselleni vailla ja näistäkin joku suuren suuri törppö olisi ollut just nyt tarjouksessa. No otin kuitenkin sen pienimmän törpön nieltäviä en pureskeltavia tabletteja. Sitten vielä esiteltiin hylly, jossa on kauden (!!!) tarpeelliset tarjoustuotteet. Luulin jo eksyttäneeni tädin kun hän ehti jo kassan taakse ja muistin että piti vielä särkylääkkeitä ostaa jemmaan. Turha luulo! Niinhän se hyökkäsi sieltä kassan takaa taas kanssani särkylääkehyllylle ja siellähän sitä valinnan varaa vasta olikin....Ostin kuitenkin sitä mitä olin ajatellutkin. Niin ja sekin vielä että nykyään apteekkiinkin on kanta-asiakas kortit ja -alennukset!!! Ajattelin kuitenkin pärjätä ilman....   

Uusi viikko uudet kujeet ;)

    On se vaan aina ihanampaa, kun aurinko edes vilahtaakin eikä vain sada koko päivää. Sitä on itsekin paljon energisempi. Vaikkakin mulla on ihan oma aurinko, joka herää mun kainalosta joka aamu valaisemaan mun päivän. Voiko sitä olla itse mitenkään huonolla tuulella, kun toinen on tämän näköinen heti herättyään?

                    Siinä siis mun päivänsäde, pienin pennuista :)

  Viime viikolla tiistaina kävin ostamassa pojalle uutta sopivamman kokoista sählymailaa ja eiköhän siinä käynyt niin että tämä mamma käveli urheiluliikkeestä kassissa uusi ulkoilutakki itselle :D Kyllä se mailakin tuli ostettua! Mulla ei oo oikein sopivaa lenkkeilytakkia ollut, collegehupparissa kun on menty viime syksystä asti (no joo oli mulla hehtaaritoppatakki kovemmille pakkasille että sai masun lämpimään) ja siellä oli kivasti alessa takkeja. Muutamaa kokeilin ja parin värin kesken mietin pitkän aikaa, mutta loppupeleissä (myönnettäköön) hinta ratkaisi. Molemmat oli kyllä tarjouksessa ja puoleen hintaan, mutta turkoosin lähtöhinta oli 169 € ja tämän pinkin ihanuuden 99 €. Sain siis takkini alle viidellä kympillä :) ja mitä nyt olen lenkkeillyt viime viikolla ja tänään niin olen kyllä tyytyväinen ostokseeni.

                        
  Paljastettakoon tässä nyt samalla tämän nallukan naamataulukin,
  älkää säikähtäkö!

   Ensi viikolla onkin jo koulujen syysloma täällä (justhan ne koulut vasta alkoi!!!!). Muksuilla siis loma niin koulusta/kerhosta kuin harrastuskerhoista (tytöllä satusuti-kuvaamataidon kurssi ja pojalla sählykerho ja kokkikerho). Lauantaina mun äiti (mummi) tuleekin meille illasta ja tulee yökylään muutamaksi yöksi isompien lasten seuraksi. Me miehen ja pikku tyttelin kanssa suuntaamme sunnuntaiaamuna auton nokan kohti pääkaupunkiamme Helsinkiä. Mä en ole tästä reissusta monellekaan kertonut. Jotenkin ensin häpesin (juu en tiedä miksi) ja sen jälkeen kun tieto ajankohdasta varmistui niin en ole uskaltanut hehkuttaa asiaa ettei se vaan peruunnu, mikä olisi tässä vaiheessa suuri pettymys. Eli olen menossa Helsinkiin Sini Tarkkisen hoteisiin pariksi päiväksi!!!! Pääsin siis tällaiselle Boost me up-kurssille, mikä on räätälöity mulle tiivistetyksi kahdeksi päiväksi, kun mulle matkaa tuonne tulee kakspuol sataa kilsaa, niin ei siellä viitsi rampata joka viikkokaan. Saan uudet hiukset, kynnet, ripset jne ja toivon mukaan ison boostauksen tuolla kuralammikossa matelevalle itsetunnolleni. (Ette usko kuinka paljon vaatii, että kehtaan edes tuon edellisen kuvan laittaa läskistä itsestäni...). Paremmin tietoa aiheesta täältä . Mä niin odotan mitä ammattilaiset saavat aikaan ja mielenkiinnolla odotan lopputulosta. Saako edes ammattilaistiimi tästä pärstästä kuvauksellisuutta esiin :D   

Arkea pentujen kera

  Katsotaan miten nyt käy kun alan kirjoittaa (tytteli ulkona nukkunut jo hetken aikaa)...tosin pyykkikone stoppailee ihan justiinsa, mutta ne pyykit odottavat kyllä että saan kirjoitukseni loppuun ;D

  Vasenta polvea olen viime viikon joutunut lepuuttamaan, tiedä sit mikä siihen oikein tuli ilmeisesti liikaa rasitusta lyhyellä aikavälillä. Ei se varsinaisesti kipeä ollut, mutta ihme jomotus siinä oli ja kylmä ja lepo olivat ainoat apuvälineet joista tuntui olevan apua. Ja kun ei liikkumaan päässyt niin kuin olisi halunnut niin eiköhän ruokailutkin kummasti lipsuneet....ja kun isännällä oli viikonloppuna synttärit ja piti taas ihan liian herkullinen täytekakku vääntään niin tietäähän sen...vaa'alle ei uskalla varmaan koko viikolla *viheltelee*

  Pienin nallukan pentu oli viikonlopun pikku flunssassa (isäntä oli viime viikon alun) ja vieläkin kuono valuttelee räkää, mutta pientä kuumetta oli ainoastaan pe-la. Uusia hampaita en ole havainnut että kaipa se sit ihan oikea syysflunssa sit oli. Tosin kieli kummasti eksyy vähän väliä kahden olemassa olevan hampaan oikealle puolelle et josko siihen seuraava hampi sit ilmestyy.

  Ja kappas vaan nyt kun näköjään saisin kirjoittaa rauhassa niin aivokoppa raksuttelee tyhjää :D mitähän tässä nyt onkaan tapahtunut viime päivinä...eipä oikeastaan mitään erikoista. Vanhimman pennun kanssa on saatu taistella, kun ei lukemisopiskelut kiinnostais ollenkaan. Melkein kaikki luokalta jo osaa lukea, mutta meillä taistellaan tavujen hahmottamisen kanssa. Mutta kun poika on just sellainen että sitä ei pakottamalla saa mitään tekemään vaan pitää olla se oma innostus ja kiinnostus asiaan. Kaikenlaista on yritetty ja kokeiltu. Onneksi mies on ollut syksyn kotona, hänellä on hieman pidempi pinna kuin minulla ja mieluummin poika isin kanssa harjoittelee. Matematiikan kanssa puolestaan ei ole ollut ongelmia, onneksi poika on tullut siinä suhteessa meikäläiseen ja saanut matikkapäätä :) Mutta kun siinäkin pitäisi kohta osata lukea mitä tehtävässä pitää laskea niin tuleehan siinäkin sit ongelmia. Ensimmäisestä matematiikan kokeesta poika sai 28,5/30 pisteestä ja vähänkö äitinsä oli ylpeä. Tosin niin tuntuu olevan isommallakin tyttöpennulla vaikka nuorempi onkin niin ihan kiitettävästi kiinnostusta ja ymmärrystä numeroiden päälle :) mutta onneksi myös kirjaimiin ja lukemiseen.

  Mutta sitä mä en nyt ymmärrä että oikeasti tuntuu siltä että vaatimukset on nykyään kovempia. Tarkoitan siis sitä että mun kouluaikana pääasia oli että ekaluokan aikana oppi lukemaan, nyt puolestaan tuntuu siltä että nyt kun ekaluokka alkoi niin pitäisi jo osata lukea (varsinkin nyt kun lähes kaikki muut ekaluokkalaiset osaa lukea). Ja sitten kun opettaja jaksaa joka välissä muistuttaa siitä että kun pojalta on edelleen K-kirjain puheesta hukassa :( se yleensä korvautuu d:nä tai t:nä), vaikkakin puhe on siitä huolimatta ihan ymmärrettävää (aina välillä tietysti joutuu itsekin jotain sanaa kysymään et mitä mahtaa tarkoittaa). Mut joo...kuten arvata saattaa, mies lähti äsken isompien muksujen kanssa naapurissa käymään niin eiköhän mun pikku aurinkoinen herännyt piristämään mun alkuiltaa :) Niin ja ne pyykitkin pitäis muistaa etteivät unohdu koneeseen....

  

Syksytuulet puhaltaa

  Jaahas ja sitä onkin reipas viikko jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Vaikkakin joka päivä sitä tulee käytyä ja hetken miettii mitä sitä kirjoittaisi ja kuinka ollakaan tulee jotain muuta tekemistä mikä pitää tehdä just silloin kun ensimmäiset kirjaimet ruutuun saa raapustettua...

  Ilmat on viime päivinä olleet kaikkea muuta kuin kesäiset. Hirveät syystuulet ovat puhaltaneet todella kylmästi tuolta pellolta ja vettäkin on vihmonut ihan liikaa ja illalla on jo kamalan pimeä ihan liian aikaisin. Syksy on siis aivan selkeästi täällä...eikä niin ihanana kuin voisi olla...ja kuinka ollakaan pikku tytteli otti ja heräsi....täytyy siis mennä antamaan pennulle murua rinnan alle...jos sitä myöhemmin sitten jatkaisi kirjoittamista...

Kesäisen kaunis sunnuntai

  Tänään on kyllä ollut niin ihanan aurinkoinen ilma ettei ole voinut itsekään olla (kovin) pahalla päällä :D Perjantaina sain ihanan aurinkoisen yllätyksen kun postipoika oli kantanut meidän postilaatikkoon postikortin! Ihan vain minulle! Ja ihan ulkomailta saakka (ei se sama postipoika kyllä varmaankaan ole sieltä asti sitä tuonut, niiden on kyllä täytynyt vaihtaa kantajaa matkalla, ei niin ruskettuneelta tuon meidän posteljooni näytä ;) ) Jiiipee oli Maken kanssa muistanut minua lomamatkallaan ja onnistuvat täydellisesti yllättämään meikänallen. Iiiiiiso kiitos kortista!!!

  Eilen ja muutamat viime päivät on kyllä meikäläisellä mennyt aikas pirttihirmu-meiningillä :( Ihan kamala tunne kun päätä kiristää ja tuntuu et se räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Kai se jotain PMS:ää on tai jotain....Kamalaa kuitenkin, varsinkin kun isäntä saa siitä viattomana ja (lähes) syyttömänä kärsiä. Jos normaalistikin löydän sen tekemisistä jotain huomautettavaa, niin eilen mikään mitä hän yritti tehdä tai teki ei todellakaan ollut oikein/hyvin/tarpeeksi nopeasti tehty. Koko ajan vain tiuskin ja kiukuttelin :( ja illalla jo itkettikin kun masensi ja ahdisti niin paljon. Kaikki on hyvin mut silti tuntui et kaikki päin peetä. Joo eikä yhtään helpottanut se että eilen oli KP34 ja tänään siis jo KP35. Testinkin tein jo toissapäivänä kun yksi oli jäänyt laatikon pohjalle ja olo oli niin tutun etova ja hajuaisti äärettömän herkällä (on vieläkin, yök). Mut eipä sekään mitään näyttänyt joten nyt vain ärsyyntyneenä odotan hetkeä jolloin niagaran putous aloittaa toimintana ja ah niin "ihanat" kivut mukanaan tuoden. Mut joo siinä hieman kertausta eilisestä kalorilaskurin blogista....

  Tänään on siis ollut ihanan lämmintä ja aurinkoista koko päivän. Reinon kanssa kävin lenkillä aamusta ja sen jälkeen ollaankin kaivettu syksyn satoa esiin :) Kaivelin mun miniporkkanat (olivat niin tiheään istutettu eikä kukaan jaksanut harventaa niin eivät isoiksi mahtuneet kasvaa...) ylös ja isäntä etsiskeli istuttamani perunat. Ei taidettu saada edes niin montaa perunaa kuin oltiin istutettu :D mut onpahan nyt jotain oman maan tuotteita kuitenkin maisteltavaksi.

  Nyt pannari odottelee tuossa isäntiä, jotka lähtivät naapurin avuksi hakemaan pellolta viljakuormaa. Tässä muutama kuva, joita pojan kanssa käytiin räpsimässä kun hän halusi viedä kouluun "näytteitä" viljapelloilta sekä kuvat joka lajikkeen pellolta. Ruista ei näillä seuduin kukaan taida viljellä, mutta muut, kaura, vehnä ja ohra, käytiin kuvailemassa. Nyt siis yleistietoa kaivelemaan ja tunnistamaan ;) mikä on mikäkin....

 

Kakkuja joka lähtöön...

  Jaahas johan tässä olikin touhua ja tohinaa koko viikonlopun, kun pojan 7-vuotissynttäreitä vietettiin niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Heti ensimmäisenä täytyy laittaa (vaikkei tämä mikään leivontablogi olekaan) kuvat leipomuksista joita väsäsin perjantaina ja lauantainakin vielä koristeluhommia.

Tämä Angry Birds pommi on marsipaanista ja tarjoiltiin kaverisynttäreillä (tosin paljon jäi tästä sunnuntaillekin).

Tässä sitten myös marsipaanista väkertämäni tipuset ja possut sunnuntaisen kakun päällä. Molemmissa kakuissa oli täytteenä banaania, mansikkamoussea ja suklaamoussea (mikä oli tosi nami nami :D ). Toisen kakun tein normi kakkupohjasta ja toiseen laitoin kaakaojauhoa mukaan (ja tämä oli mielestämme parempi) ja kostutus oli mansikkamehulla. 

Ja sitten tämä uusi kokeiluni karpalo-valkosuklaa-juustokakku, mikä osoittautui suorastaan taivaalliseksi (ja painoystävälliseksi ;D sillä itse söin lähinnä vain tätä ja kilot eivät nousseet vaan jopa laskivat viikonlopuna aikana, tosin en vetänyt normisti joka kahvikupin kanssa vaan sopivasti pala tai kaksi per päivä nautiskellen ).

  Kaverisynttärit meni ihan kivasti, mitä nyt just silloin piti sen kahden tunnin aikana sataa välillä kaatamalla eikä pojat päässyt ulos leikkimään niin kuin oli tarkoitus. Kyllä me miehen kanssa monta kertaa katsottiin kelloa tuon kahden tunnin aikana :D et ei yhtään pidempää aikaa tuollaisille synttäreille. Ääntä ja menoa kyllä riitti vaikka lapsia ei ollutkaan kaiken kaikkiaan kuin 5 kutsuttua ja omat.

  Urheilla yritin viikonloppunakin ihan normisti ja laitetaan nyt tähänkin vielä viime viikon liikuntasaldo:

Ma: huilipäivä
Ti: Salilla soutulaite + yläkroppa+ vatsat, illalla crossari 32 min
Ke: Kevyttä koiralenkkiä ja vaunujen lykkimistä pihamaalla (huilipäivä)
To: Salilla jalat + vatsat + crossari
Pe: Tunnin vaunulenkki
La: Salilla soutulaite 15 min + kahvakuula+vatsat + crossari 20 min
Su: kevyttä kävelyä perheen kanssa

  Tarkoituksena on yrittää pitää tietty liikunnan ilo, mukana ettei menisi sellaiseen "pakko joka päivä liikkua"-ajatteluun ja yrittää pitää niitä kevyempi liikuntapäiviä ja ihan oikeita lepopäiviäkin.

Salia ja synttärisuunnitelmia

  Tänään sähkömies kävi heti aamutuimaan tekemässä eilen aloittamansa sähkötyöt loppuun ja nyt on muksujenkin huoneessa sähköt! Onhan ne siellä jo ilman valoja lähes koko kesän olleetkin :D Eilen "häiriköitsin" sähkäriä koko iltapäivän kun hän teki hommiaan...enhän minä muuten, mutta juteltiin kun pitkästä aikaa nähtiin, ystäväni hän kun on.

   Aamupäivällä sitten kurvailin salille jalkatreeniä vääntämään, saa nähdä onko huomenna yhtään lihakset kipeät, yritys ainakin oli kova ;D Menin sitten ihastumaan salin crosstraineriin  <3 Oli ihan pikkaisen parempi vekotin kuin mulla kotona. Tosin varmaan kalliskin on, Tunturi merkiltään ja sisältää kaikkia hienoja valmiita ohjelmia (mulla vaan 12) ja todella isokokoinen, et eihän se kotiin mihinkään mahtuisikaan, tuo nykyinenkin vie ihan riittävästi tilaa (kun ei saa edes taivutettua sängyn alle kuten monet TV-shopin laitteet). Yks työkaverikin siellä oli "pumppaamassa rautaa" ja hetki siinä vaihdettiin kuulumisia, ei töissä ainakaan kuulosta mikään muuttuneen...

  Iltapäivällä lähdettiin koko perheen voimin ruokaostoksille ja samalla käytiin yhden tutun luona kokeilemassa sisäpelikenkiä poitsulle. Saatiin lähes käyttämättömät Adidaksen lenkkarit 8 (kahdeksalla!!!) eurolla!!! Pojalla kun alkaa tiistaina sählykerho eikä tässä lähistöltä löytynyt kaupoista vastaavia niin pikkasen onni potkaisi :) Kaupasta ostettiin normi setti viikoksi sapuskaa ja sen lisäksi leivontavermeitä et saan alkaa huomenna vääntämään kakkuja. Pojan synttäreitä vietetään koulukavereiden kesken lauantaina ja sunnuntaina sitten sukulaisten ja kummisedän ja kaveriperheiden voimalla. Suunnitelmissa olisi tehdä karpalo-valkosuklaa-juustokakku, täytekakut, 2kpl, maitosuklaa- ja mansikkamousella sekä banaanilla, suolaiseksi meinasin jonkinlaisia kinkkuhyrriä ja sitten on keksejä. Limsaa meillä ei tarjoilla, ainoastaan mehua, koska meidän muksut ei muutoinkaan juo (eivätkä tykkää) limonaadeja.     

Kiukkutipuja

  Tänään sitten ei todellakaan ole huilittu vaan kävin aamupäivällä salilla isompi tytteli mukanani, ihan välttämättä halusi tulla mukaan tsekkaan paikan. Yläkropan treenin tein ja vatsat sekä soudin mennessä 10 min ja lähtiessä 5 min. Illalla vielä ennen saunaan menoa poljin crossarilla 32 min hikipisaroiden lennellessä.

  Iltapäivä menikin poitsun synttärikakkuun koristeita väkertäen. Aiheena tänä vuonna 7-vuotiskakussa on Angry Birds eli Aku Ankan sanoin kiukkutipuja :D Tässä nyt olisi nämä mun aikaansaannokset. Ainoa mihin olen tyytyväinen on tuo possukunkku, jonka tein viimeisenä. Tietysti jos harjoittelis muutaman linnun lisää niin vois jo sujua paremmin...

Huilitaan välillä :)

  Joo tänään on huilittu liikunnasta, muutoin ei niinkään...Aamupäivällä, kun isommat muksut oli saatu kouluun ja kerhoon, istahdimme isännän ja pikku emännän kanssa autoon ja kurvasimme ostoksille. Tällä kertaa ostoslistalla oli tasoitetta maalattavaan seinään ja kattolistoja sekä synttärilahja poitsulle, joka täyttää huomenna 7 vuotta. Eilen vaivihkaa katselimme CD-soitinta eräässä marketissa ja käytiin tänään sit samalla hakemassa se. Saa nähdä kuinka monta kertaa, varsinkin mulla, vielä menee hermot kun sitä soitinta sitten huudatetaan :D

  Sähkömieskin sitten poikkesi kahville ja katsomaan mitä hommia hänelle vielä olisi. Me on asuttu tässä miehen kotitalossa nyt kaks puol vuotta ja kun varsinainen talo on rakennettu 1940- luvulla ja laajennusosa 1970-luvulla, niin meillä on remonttia riittänyt tässä ihan mukavasti. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että ainoastaan tuulikaappi olis enää remontin tarpeessa. Keittiö on rakennettu aivan uudelleen ja eri paikkaan missä se oli. Itse sen suunnittelin alusta loppuun ja toteutuskin on lähestulkoon oman käden tulosta, ainoastaan keittiökaappien asennuksessa oli ammattimiehet hommissa. Kaappien tarpeetkin tuli tehtyä töissä, sen jälkeen kävivät palasteltavana ja listoitettavana ja kasattavana toisessa firmassa. Muutoinkin olen kunnostautunut tämän remontin myötä ja olen meidän talon virallinen tapiseeraaja sekä maalari. No menee siinä sivussa lattialaminaatin tai muovimatonkin asennus ja heinäseipäät niin seinälle kuin kattoonkin ;D Mä tykkään tehdä itse ja yleensä apuna mulla on ollut velipoika ja hänen tyttöystävänsä niin on vältytty suuremmilta riidoiltakin kun ei olla samaa hommaa miehen kanssa tehty :D Ja kyllä olisi tullut kalliiksi jos materiaalien lisäksi olisi pitänyt vielä työstäkin, jollekin maksaa. Ainoastaan pesuhuoneen lattiassa käytettiin ammattimiehiä ja tietenkin sähkötöissä. Terassi piti myös tehdä tänä kesänä, mutta eipä noita kelejä ollut juurikaan ja jos oli niin sitten isäntä oli kaikki heinäpoudat maanviljelijöiden apuna pelloilla. No onhan se kesä vielä ensi vuonnakin, ainakin toivottavasti ja hieman vähäsateisempana kiitos, niillä helteillä ei niin väliä.

  Eihän mulla pitänyt olla juurikaan mitään kirjoitettavaa ja taas tuli tällainen romaani :D    

Viikonloppu ohi...

Viikonloppukin alkaa olla jo ohi...Perjantai meni itsellä kotioloissa kun mies oli kavereineen Metkossa Jämsänkoskella ihmettelemässä jos jonkinmoisia koneita ja vehkeitä. Lauantaina menivät sitten pojan kanssa vielä uudestaan ja minä menin pikku emännän kanssa siksi aikaa Jämsään kaupoille. Keskimmäinen halusi välttämättä jäädä mummille ja mennä hänen kanssaan ruokakaupoille. No rahaa paloi, yllättäen kun meikä pääsee kaupoille, lähinnä lasten vaatteisiin...harvoin sitä itselleen mitään kivaa löytää mitä raaskisi ostaa. Tosin tällä kertaa tein pari löytöä ja toinen niistä ei maksanut kuin 10 e ja toinen taisi olla 24,90 e (tai jotain siihen suuntaan alle 30 e kuitenkin).

  Tämä mekko on L-kokoa ja ostin oikeastaan ensi kesää silmällä pitäen ns tavoitemekoksi (ja kun oli vain sen kympin). Sopii kyllä jo nyt, mut et näyttäis paremmalta niin vatsaa ja käsiä pitäisi saada pienemminksi :)

   Tämä tunika on myös L-kokoa, mutta malliltaan väljä ja ihastuin värien lisäksi noihin hihoihin (jotka ovat hyvin armeliaat ja mukavan peittävät tämän hetkiseen kroppaan siis sopivat ;D ). 

  Niin joo torstaina olin tämän mun "personal trainerin" eli siis työkaverini kanssa salilla ja sain pistää elämäni ensimmäisen kerran nyrkkeilyhanskat käteeni. Kuntoilumielessä sain sitten lyödä pistareita ja 6 x 1 min tehtiin tätä ja kyllähän siinä tuli hiki. Tykkäsin kyllä! Kahvakuulaa pidin kans ekaa kertaa käsissäni, eikä sekään hassumpaa hommaa ole :) Tällä viikolla on tullutkin ihan kivasti liikuttua, auttaa mukavasti kun mieskin on kotosalla niin pystyn lähes joka päivä ottamaan aikaa itselleni ja liikunnalle. Vaikkakaan painossa liikunta ei ole valitettavasti näkynyt mitenkään miinusmerkkisesti :/ mut yritän ajatella positiivisesti ja toivon kovasti että edes jonkin sortin kiinteytymistä sen sijaan tapahtuisi. Pistetään nyt vielä tähänkin tämän viikon liikunnat ylös eli

ma: 1h sauvakävely + spurtit + vatsa
ti: väkisin pidetty nälkävuodelta tuntuva lepopäivä
ke: PT:n kanssa salilla yläkroppatreeni+ vatsa + crossari 23 min
to: PT:n kanssa salilla soutu 5 min +nyrkkeily+kahvakuula+vatsa+pyöräily 2 x 2km+ 10 min crossari
pe: tunti kevyttä kävelyä pihamaalla lastenvaunujen kera ja 45 min pyörälenkki
la: salilla jalat + vatsa+ kävely salille mennen tullen 2 km + pieni koiralenkki
su: koiran kanssa kävely + hölkkä + tunnin reipas vaunulenkki

Kuka minä olen?!?

  Siinäpä vasta kysymys! Mitäpä siihen voisi vastata, miten määritellä itsensä...Olen elänyt täällä nyt reilun kuukauden yli 33 vuotta ja kuka minä olen. Toisin sanoen mitä minä ajattelen ja mitä kenties olen tuona aikana saanut aikaan. Synnyin perjantaina 13. päivänä 1979 tuolloin 30-vuotiaan äitini ja 35-vuotiaan isäni esikoiseksi. Pikkuveljen sain 5 ja puoli vuotta myöhemmin. Lapsuuteni asuin pienessä kylässä Pirkanmaalla ja itse asiassa asun tässä samaisessa kylässä edelleenkin.

   Nyt noiden 33 vuoden jälkeen olen itse kolmen lapsen äiti. Poika, esikoiseni, täyttää viikon sisällä 7 vuotta, ensimmäinen prinsessani on 5 ja 1/2 vuotias ja toinen 7 kk ikäinen. Tällä hetkellä olen vielä siis "mammalomalla"  työelämästä. Töissä olen tehtaassa, jossa olen ollut jo 10 vuotta vakituisena, mutta ensimmäisen kerran olin ko firmassa kesätöissä jo vuonna 1995. Osasto, jolla työskentelin pistettiin pakettiin koneineen ja siirrettiin eteläiseen naapurimaahamme. Minut siirrettiin muiden työkavereideni mukana tehtaan toisille osastoille ja tuntuu että tunteeni töitä kohtaan muuttui ajatuksesta "töissähän on aina kivaa" hieman negatiivisemmaksi ja olen tässä lomilla koko ajan miettinyt mitä muuta sitä keksisi elantonsa tienaamiseksi.

  Perheeseemme kuuluu myös avomies, lasteni isä, jonka kanssa yhteistä taivalta on täynnä jo 14 vuotta <3 sekä kolme koiraa. Koirista vanhimmat ovat Dooris ja Donna, molemmat Kleinspitzejä ja tänä vuonna täyttävät 13 vuotta. Nuorin on tämän kesän tulokas, Reino, joka on juuri 5 kuukautta täyttänyt Keeshond ja ihan omaa luokkaansa ja varsinainen riiviö =D

  Tässä näin alkuunsa muutama vastaus kysymykseen kuka minä olen. Olen siis mm tytär, sisko, äiti ja avovaimo sekä työntekijä. Mitä muuta minä olen siitä ehkäpä jo huomenna, nyt pitää mennä unten maille tapailemaan nukku-mattia, että jaksan aamulla virkeänä tavata salilla PT:ni, joka lupasi että huomenna saa hikoilla oikein urakalla ;D 

Mitähän tästäkin tulee...??!!!

Bloggausta, mitä ihmettä minäkin?!?!?

Osaankohan edes tällaista hienoa sivua tehdä? Onko minulla edes mitään kirjoitettavaa? Viitsiikö kukaan edes lukea, jos jotain saan aikaiseksi? Onko minulla aikaa tällaiseen?  Ja tosiaan mistä minä sit kirjoitan....

Siinä päällimmäiset ajatukset, kun päätin aloittaa oman blogin. Vai päätinkö sittenkään?