Vuosi täynnä

Tälle päivää tärkein asia eli meidän rakas pikku aurinkomme täyttää tänään kokonaisen vuoden <3 Tästä pikku nyytistä

                             on kasvanut iloinen pikku taapero :)

Muistellaan vielä loppuvuotta

  Viime aikoina (siis tämän vuoden puolella lähinnä) on tosiaan tullut liikuttua taas reippaammin kuin loppuvuonna. Juuri äsken tulin puolentoista tunnin lenkiltä koiran kanssa ja eilen illalla tehtiin kans puolentoista tunnin lenkki viel myöhään illalla 20.30-22.00. Eipä ollut paljon muita liikkujia tienpäällä haittana :D Kohta pitäisi suunnata saunaan kunhan tuo lämpiää tarpeeksi. Pakko mainita tietenkin että kyllä ulkosauna vaan on ihana, vaikkakin sitä saa aina näin talvella lämmitelläkin vähän enemmän päivän mittaan että lämpimänä on lauteetkin eikä vain kiuas :D Ja kovemmilla pakkasilla saa lämmittää ettei vesijohdot jäädy...mut enää ei tarvii sentään vettä padassa lämmittää niin kuin vielä jokunen vuosi sitten.

  Loppu vuosi meni jonkin verran sairastaessa ja siksikin liikunta jäi vähiin. Marraskuun loppu puolella sairastin angiinan antibioottikuurin kera. Viimeksi pentuna (tosin silloin aika useasti) sairastellut moista tautia...Tästä sitten vajaa kuukausi niin molemmat tytöt olivat kuumeessa ja isompi valitti kurkkuaan joten tiemme vei päivystykseen. Isomman tytön pikanieluviljely näytti angiinaa joten molemmat saivat sitten antibioottikuurit. No samana iltana minun kurkkuni taas kipeytyi ja kuume nousi yön aikana. Onnekseni sain puhelimitse apteekkiin uuden kuurin ja sain taudin taltutettua nopeasti. En olisikaan jaksanut enää kolmatta peräkkäistä päivää istua päivystyksessä.....

  (Tässä kohtaa mm miehille varoitus että jollet halua lukea naisten "vaivoista" ja biologiasta niin skippaa seuraavat pari kappaletta)

  Nimittäin olin itsenäisyyspäivänä tehnyt "varmuuden vuoksi" raskaustestin, kun kierto heitteli mitä sattuu ja oli menossa jo kp 44. En itsekään uskonut että raskaana olisin kun ei mitään oireita ollut (tai ainakaan en ollut niitä huomioinut). No kuinka ollakaan testiin pärähti niin selkeät kaksi viivaa ettei koskaan aiemmin oo noin selkeitä ollutkaan. Olihan se, täytyy myöntää, itsellekin aikamoinen shokki (saati isännälle) ja hetki meni ennen kuin asian sisäisti. Okei joo, hetkinen seis, siis ihan oikeasti meille NELJÄS (!!!!!APUA!!!!!) lapsi. Juu ei todellakaan oltu yritetty, mutta myönnetään ettei kauhean ahkerasti myöskään estettykään asiaa. Eli vahingosta en suostu puhumaan, koska tietoinen riski on otettu (mitä mies ei alkuunsa suostunut myöntämään, mutta 50/50 "vika" on ollut molemmissa). Muutaman päivän päästä sitä jo ajatteli synnytystä ja muutoinkin oli sopeutunut asiaan ja olin jo iloinenkin että saisin olla vielä pidempään kotona kuin oli tarkoitus ja pikku tytteli saisi leikkikaverin.  

  Maanantaina 10. pv alkoi sit verinen vuoto :( Mun piti mennä just seuraavana päivänä ekaa kertaa neuvolaan ja nyt sit jouduinkin vaan soittelemaan sinne et mitä tässä tehdään. Sovittiin et seurailen tilannetta ja jos vuoto yltyy niin soittelen päivystykseen. Ja niinhän siinä kävi :( Vuoto vaan yltyi ja alkoi ilmestyä kunnon hyytymiäkin. No illasta soitin päivystykseen ja käskivät aamulla soittelemaan uudestaan niin pääsisin ultraan (kun eihän siellä illalla sellaista mahista ole). Tiistaina siis kävin päivystyksessä ja kaikki muutoin ok paitsi että kyseessä tietenkin oli selvä keskenmeno ei minkäänlaisia toiveita muusta....Viikko siinä meni enemmän ja vähemmän herkissä tunnelmissa, päivät meni ok, mut kun yö koitti ja valot sammutettiin niin asiaa ehti ajatella ja silloin hanat aukesivat.

  Nyt kuukausi tapahtuneesta asia ei ole enää päivittäin mielessä, mutta olo on silti haikea kun asiaa ajattelee. Ja ei kai sitäkään unohda koskaan, koska kuitenkin ajattelin vauvaa jo valmiina vauvana. Mitään synnytys/vauva-ohjelmia en ole kyennyt katsomaan, kyyneleet tulevat väkisin pintaan. Mut eiköhän tämä tästä. Vielä emme ole päässet isännän kanssa päätökseen jatkosta, lähinnä että annammeko sitten mahdollisuuden vielä uudelle vauvalle vai ei. Pakko myöntää, että todella paha vauvakuume ehti nousta meikäläiselle eikä sitä auta lasten kummitädin nyt kuukauden ikäinen vauva syntyi siis juuri päivää ennen kuin minä sain keskenmenon. Mutta on kyllä ihanaa että meistä tulee tämän pojan kummeja <3

  Loppuvuosi ei sitten niin mukavasti mennyt mutta toisaalta vuoteen mahtui monta muuta ihanaakin ihanampaa asiaa ja pakko myöntää ettei tämä alkanut vuosikaan kovin huonosti ole alkanut ;) Siitä seuraavalla kerralla sitten lisää...    

 

 

Hyvää alkanutta vuotta 2013!!!

   Todellakin vuosikin on tässä välissä vaihtunut ja tämä nalle on viettänyt aikaansa hyvin paljolti ulkoilmassa. Ei sillä että mua sinne olisi varta vasten heivattu tahi kotikolosta pois ajettu, mutta liikuntakärpänen on onnistunut pitkästä aikaa iskemään meikänalleen (kuten varmaan moneen muuhunkin uuden vuoden kunniaksi, itselläni ei tämä liity mihinkään lupauksiin). On tullut päivittäin lenkkeiltyä kerran tai kaksi. Vaunuja lykkien päivällä n 5 km ja sit illemmalla koiran kanssa suunnilleen sama lenkki. Jos on jäänyt yhteen kertaan niin olen sit tehnyt koiran kanssa pidemmän lenkin (sekin on saanut purkaa energiaansa jota silti tuntuu riittävän vaikka muillle jakaa...*huoh*)

  Mutta siis takaisin jouluun ja aloitetaan heti kuvan muodossa tällä meidän ihanaisella pienellä tonttutytöllä :)

  Ja tässä hieman värikkäämpi ja vauhdikkaampi kuva (sillä vauhtia sitä nykyään riittää :D )

   Tytteli menee kontaten kovaa vauhtia ja tietenkin varsinkin minun perässä huoneesta toiseen :) Välillä toisella meinaa suorastaan hermo kun teen jotain ja ravaan huoneesta toiseen ja kun toinen ehtii paikalle niin menenkin takaisin :D Mutta edelleen on hän silti meidän aurinkoinen joka jaksaa olla aina yhtä iloinen aamusta iltaan ja nykyään myös kovin puheliaskin ;) ainoastaan tulkki puuttuu, mut jutusta ei tuu loppua.... Kävellä töpsöttelee kovasti tukea vasten ja yleensä kiertääkin kovasti sohvapöytää ympäri ja välillä kulkee NallePuh-autonsa kanssa myös, kas näin:

 Sit voi välillä kans vähän jumpatakin (siis sen lisäks että tuota autoa lykkiessä heilutellaan peppua musiikin tahdissa) tai zumbata  ;)

  Siellähän noita hampaitakin vilkkuu, joita joulun aikaan putkahti oikein urakalla esiin. Alaetuhampit sqai kaverikseen ylähampit kaksin kappalein ja alaskin ilmestyi kolmas :) Kyllä nyt on kelvannut pistellä possua poskeen ;)


  Siinä niitä kuulumisia ja kuvia tästä pikkunallesta, koska uskon että näitä Possuli alias Jiiipeee, ainakin kieli pitkällä (ja pukamat kovilla :D ) odotti. Hetkinen katson vielä.....ei, ei ollut yhtään julkaisukelpoista joulukuvaa äitinallesta ja pikkunallesta.

  Possukasta pääsemmekin seuraavaan kuvaan sillä BP ja Jiiipeee olivat tehneet urotyön ja auttaneet pitkäkorvaista tonttupukuista  pupua, jolla oli ongelmia paketintoimituksessa. Possujen avulla paketti löysi perille Nallukalle ja iso kiitos Possuille (ja sori siitä Jallu-sedästä...)

  

  Kuohuvan korkkasinkin samana iltana sillä sattui olemaan uuden vuoden aatto ja olihan se mukavata samalla katsella näitä:

    Vielä riittäisi tarinaa, mutta säästetään se vaikka huomiselle, alkaa unimasa kolkutella olkapäällä et alkais olla aika painua peiton alle...Mä yritän, en lupaa, jatkaa juttua huomenna enkä parin viikon päästä ;D "Nähdään" pian siis :)