Raporttia pukkaa

Tässä teille nyt Possulin toiveesta raporttia mun Boostaus-reissusta.

  Epätoivoisena ja epäuskoisenakin laitoin hakemuksen Boost Me Up!-kurssille syyskuun alussa Jenni Vänskän, tämänkesäisen pinup-mallikisan osallistujan, rohkaisemana. Hän oli kesänmittaan kirjoitellut Kalorilaskurissa tuosta kisasta ja siitä kuinka hänen näkemys itsestään oli muuttunut tuona aikana ja itsetunto kohonnut. Kurssi tuntui sisällöltään juuri siltä mitä minä juuri nyt tarvitsisin. Kolmen lapsen, nuorimman ollessa 8 kk ja vanhimman 7 v, äitinä olin unohtanut etunimeni ja ominut meikkaamattoman ja lapset itsensä edelle laittavan kotiäidin roolin. Raskauskilot oli juuri pudotettu, mutta jäljellä oleva ylipaino häiritsi ja vaatekaupasta tarttui mukaan vaatteita vain lapsille. Itsetunto rypi pohjamudissa. Monen monta kertaa vierailin Pinup.fi sivuilla ja keräsin rohkeuttani. Sitten päätin ainakin kirjoittaa ajatukseni ylös, vaikken niitä lähettäisikään...ja viimein sain itseni painamaan sähköpostin lähetä nappia ajatellen että tuskinpa minä tällaiseen mallikurssin-nimellä olevaan kurssiin edes kelpaisin ja kun en edes Helsingissä asu.  

  Sainkin yllätyksekseni Sini Tarkkiselta heti vastauksen ja parin päivän päästä keskusteltiinkin jo puhelimessa ja suunniteltiin mulle pariin päivään tiivistettyä kurssia, koska asun maalla n 250 km päässä Helsingistä. Sini teki mulle laskelmat kurssin kustannuksista jos olisimme treffanneet ja kuvanneetkin Tampereella, mutta se olisi tullut niin hinnakkaaksi että hylkäsin ajatuksen samantien. Helsingissä järjestettynä kurssi tulisi maksamaan minulle 820 e ja tähän päälle yöpyminen. Alkoi ankara miettiminen ja pähkäily. Minä olin ehtinyt jo innostua asiasta ja nyt tuli jääkylmää vettä päälle. Olinhan ajatellut ettei se voi kovin halpaa touhua olla, mutta todellisuus iski vasten kun summan näki paperilla :( Mieskään ei ymmärtänyt kuinka tärkeää tämä oli minulle ja itsetunnolleni, vaan hänen mielestään ei rahaa kannattanut laittaa kun ei siitä saanut mitään "pysyvää" niin kuin esim silmäleikkauksesta, johon aikanaan olin laittanut 3200 e. Laitoin miehen lukemaan Sinille lähettämäni kirjoitukseni ja johan hänkin alkoi ymmärtämään miksi olin itku silmässä asian takia. Hän lupasi ottaa osaa kustannuksiin ja ostikin heti lahjakortin hotelliin Vantaalle <3 Vielä kun työnantaja muisti just sopivasti kivalla lomarahasummalla ja sain kannustusta ja rohkaisua parilta ystävältäni <3 (Kiitos Jiiipeeellekin! ) niin homma oli sillä selvä!   

  Asiat alkoivat rullaamaan ja jo lokakuun puolessa välissä tuli sunnuntai, jolloin kohtasin sydän pamppaillen ja jännityksestä täristen Sinin puolen päivän aikaan kauppakeskus Jumbossa. Heti ensi hetkistä tuli tunne kuin oltais tunnettu jo pidempäänkin ja juttu luisti ja jännityskin katosi samantien. Mies ja pikku tytteli olivat mukanani ja yhdessä suuntasimme Amarilloon lounaalle. Pieni kanasalaatti riitti sopivasti täyttämään meikäläisen (isäntä taisi ahnehtia jonkun big burgerin eikä jaksanut edes kokonaan syödä :D ) ja siinä ruokaa odotellessa syötin tytön. Siinä juteltiin kaikkea mahdollista ja selvisi että Sini on kans maalta kotoisin, Ryttylästä. Juttutuokion ja ruokailun jälkeen suunnattiin Sinin johdolla edullisille vaateostoksille Stockmannin Outlettiin. Siinä miehen kanssa autossa ajellessa juteltiin, et millaisen ensivaikutelman olimme Sinistä saaneet. Mä olin jo puhelimessa saanut hänestä todella positiivisen kuvan ja se vaan vahvistui tavatessamme. Mieskin sanoi et sehän oli ihan normi ihminen :D ihan niin kuin me, mikä on ihan totta! 

  Vaateostoksilla keräsimme monen monta paitaa kokeiluun ja muutaman kohdalla sain kysyä, et ihanko totta meinaat että minä tuohon kokoon mahdun :D Ja kuinka ollakaan minähän mahduin koon 40 paitaan kuin myös koon M paitaan!!! Ja jo tässä kohtaan Sini sai minut huomaamaan miten paljon isompana olen itseni nähnyt pukemalla minut vaatekokoihin, joita ei ikinä olisi tullut mieleen edes kokeilla. Ja kuinka oikeat alusvaatteet tekevät naisen! Ja hei minä entisessä elämässäni B-kupin omistaja olenkin nykyään kokoa D!!!! Iso pussillinen löytyi kaikkea ihanaa mistä valita kuvauksiin ja muutenkin käyttöön ja halvalla ;D Tuo on kyllä kauppa missä minä vierailen toistekin kun sinne hoodeille satun. 

  Mieheni ja pikku tytteli suuntasivat seuraavaksi hotelliimme Vantaan Rantasipi Airportiin ja me Sinin kanssa jatkoimme matkaa värjäyttämään minun hiuksiani Salon Coloreen Linda Lindhin taitaviin käsiin. Parturikin kuvitteli, että olimme vanhoja kavereita kun juttelimme ja yllättyi kun kuuli että olimme pari tuntia sitten tavanneet ensimmäisen kerran :D Sieltä lähdin pirteänä punapäänä ja niskat hieman jumissa, ei se koskaan oo mitään rentouttavaa makoilla siinä hiestenpesualtaalla. Tässä kuva värjätystä tukasta, joka on monen punaisen sekoitus kun osa hiuksista oli ihan naturel meikäläisen omaa turkkia ja sit kahdella eri värillä värjättyä turkkia niin tietysti kaikki kevyestä värinpoistosta huolimatta tarrasivat väriin eri sävyllä. Mutta tulipahan eläväisempi :)

                         

  Seuraavaksi suuntasimme Koivukylään, mutta kauppa johon meidän piti mennä ei ollutkaan sunnuntaisin auki joten menimme sen sijaan Citymarkettiin ja Sini valitsi mulle tarvittavat meikit. Mun meikkilaukun sisältö oli hieman vanhaa perua ja todella vähän käytetty... halusinkin asiantuntijan apua siihen mitä oikeasti tarvitsisin ja mitä sävyjä. Alle viidelläkymmenellä eurolla (tais jäädä alle 45 e plussakortilla :D ) sain kaiken mulle tarpeellisen, ja niillä jopa tehtäisiin seuraavan päivän kuvausmeikkikin. 

  Sitten matkasimme Sinin veljen luo. Hänen veljensä vaimo, virolainen Kati, loihti minulle aivan ihanat akryylirakennekynnet. Oli mielenkiintoista seurata miten ne oikein tehdään kun ei ole niistä lainkaan kokemusta aiemmin. Ja kyllä siinä menikin hetki että niiden kanssa oppi olemaan ja elämään, ensimmäinen ongelma tuli kun piti saada takin nappi kiinni ;D mut kyllä seuraavana päivänä jo sekin meni ihan luonnostaan. Mitään hirmupitkiä kynsiä ei laitettu kun ei ole koskaan aiemmin ollut ja muutenkin on helpompi elää pienen lapsen kanssa kun ei ole mitään monsterikynsiä. Värin sain ihan itse valita ja ilmeisestikin nyt on menossa joku violettikausi :D ja kaupasta oli aiemmin löytynyt aivan ihanan violetti mekkokin.

   
   Todella hauskan päivän ilta oli jo pitkällä ja kahdeksan maissa pääsin jo itsekin hotellille valmistautumaan seuraavaan jännittävään päivään. Tytteli oli jo iltapuuronsa syönyt ja me miehen kanssa kaipasimme myös jotain murua rinnan alle joten lähdimme tutustumaan hotellin ravintolan antimiin. Mies valitsi mun suosituksesta kana toastin (muutoin olisi taas ottanut jonkun hampurilaisaterian....ai miten niin ronkeli tapaus ;) ) ja päärynäsiiderin (tätä en suositellut mutta en ollut pahoillanikaan ) ja itse otin Caesar salaatin lohella sekä kirkasta kyytipojaksi eli vettä :D Oli kyl todella hyvää salaattia enkä todellakaan alkanut leipäpalasia kaivelemaan annoksestani poiskaan, vaikka karppilinjalla nykyään yritän mennä :D sillä muutoin oli päivän syömiset jääneet siihen päivälliseen kanasalaattiin. Leipäpöydän sen sijaan kiersin kaukaa ja tyttö sai munkin leipäpalaset ja näin rennosti sitä leipää piti murustaa :D Rattaat piti käydä ulkona puistamassa kun ne oli niin leivämuruissa, saivatpahan linnutkin jotain evästä ;) 

    

  Yö meni torkkuen, jotenkin sitä ei vaan osannut nukkua kunnolla vaikka mitään (lentokonetta) suurempia häiritseviä ääniäkään ei kuulunut. Aamupala oli kuin mulle tehty :) lautaselle eksyivät tietenkin niin keitetty kananmuna kuin munakokkelikin sekä kalkkunaleikkele, kurkku, tomaatti, muutama nakki ja lihapulla. Kyytipojaksi vettä ja kahvia kerman kera. Sitten olinkin valmis taas uusiin seikkailuihin.

  Hyppäsin siis taas Sinin kyytiin ja suuntasimme Pinup-toimistolle. Matkalta nappasimme vielä muutamat vaatelöydöt mukaan kuvauksiin. Gina tricot-liikkeestä löytyi parit look a like farkku-leggarit ja yhdet aika päheet tekonahkaleggarit, jotka sit pääs heti tositoimiin ja kuvausvermeiks ;) Menna Hedberg alkoi taikomaan minulle uutta hiuslookkia ja aivan mahtava siitä tulikin! Pituudesta lähti varsinkin takaa ihan kivasti ja lisäksi sain vielä vähän lisää punaista huomiovärinä :D pidennyksien muodossa. Noin punaiset raidat eivät kauaa olisi omassa turkissa pysyneet vaan haalistuneet muutamassa pesussa joten siksi päädyttiin noihin pidennyksiin. 

  Sini opasti minua meikkaamisessa ja ripsien laitossa ihan kädestä pitäen, koska itsellä ei juuri kokemusta ollut. Sain huomata kuinka pienellä meikkimäärällä ja vaivalla itsestä oikeasti saa nätin! Sini meikkasi kasvoista musta nähden vasemman puolen ja minä itse sen jälkeen oikein puolen!
 

  En ollut uskoa peiliä ollenkaan, kun ankeasta kotiäidistä alkoi kuoriutua oikea kaunotar...minusta?!!! Ei tämä voinut olla tottakaan!!! Kun vielä pukeuduin ostamiini uusiin vaatteisiin ja Marika Kiviharju laittoi kameran laulamaan, niin olotila oli aivan uskomaton. Kuvissa oli joku aivan uskomattoman upea ilmestys! Minä valokuvamallina (!!!) ja tunsin itseni kauniiksi, vaikka vieressä oli ammattimalli! Enkä ollut yhtään laihempi kuin kotoa lähteissäni. Aluksi otettiin kuvia ostamassani violetissa mekossa kevyemmässä meikissä ja omissa ripsissä. Sitten siirryttiin vähän voimistetumpaan meikkiin ja ripsiin ja pääsin pukemaan Sinin tuomaan OhMyGosh! ihanan pinkkiin toppiin ja niihin nahkaleggareihin ja nilkantappokorkkareihin (ei tarvinnut onneksi niillä kävellä vaan sain ne jalkaani tuossa sohvalla). 

Katsokaa mitkä tissit mulle löytyi!!!! :D Ja toi toppi on oikeasti S-kokoa!?!!

Sohva on muuten sama kuin BB-Janican kuvissa seiskan sivuilla ;) 

   

Ja hei miettikää et tässä on lähtökohta mistä lähdettiin....väsähtänyt kotiäiti ;) Ihan pieni ero entiseen...

Lisää kuvia tulee kun saan lisää virallisia kuvia valokuvaajalta, tässä ei ole virallisia kuvia vielä kuin tuo sohva kuva.  Tässä muuten yhdet aivan ihanat kengät (jotka voisin itsellekin ostaa) jotka olivat myös yhdessä kuvassa jalassani.

  Kuvausten jälkeen piipahdimme vielä Vantaalla Blackout Storessa ( www.thebos.fi ) tekemässä edullisia kenkä -ja alusvaatelöytöjä ja sitten suuntasimme kotiin, jälleen jännittäen, tällä kertaa lasten reaktioita. Kotona isommat lapset olivat ihastuksissaan kun äiti oli niin kauniina. Tosin poika oli ensin sitä mieltä että olin ihan ulkomaalaisen tytön näköinen ja vähän pelottavankin :D Tosin niin pisti pikku tyttökin sydäntä särkeväksi itkuksi kun eka kertaa mut näki kuvausmeikeissä, eikä meinannut uskaltaa millään katsoa minua, Siniä uskalsi kyllä katsoa. Ja olipa muuten hieman häiritsevää kun kaikki ohi menevät, varsinkin miehet, tuijottivat minua siellä kaupassa ja Tiiriön ABC:llä kun poikkesimme matkalla kahville. Nyt jo kelpaan meikattuna lapsillekin kun olen sitä joka päivä tehnyt ja on se itsellekin oikeasti itsetunnon kohotus kun viitsii edes vähän vaivaa nähdä ja pistää edes se kevyt meikkivoide, ripsari + huulikiilto. Olo on aivan toinen ja kehtaa lähteä neljän seinän ulkopuolellekin. Ja sitten kun on vielä kaikenlisäksi ne oikean kokoiset rintaliivit niin olo on myös naisellinen.     

  Tämä oli aivan uskomattoman mahtava kokemus ja hetkittäin tuntuu että se oli vain unta. Mutta kun peilin ohi kävelen, on siihen pakko pysähtyä joka kerta (ennen tuli äkkiä juostua ohi) ja uskottava, että se olen uusi upea minä. Se oli minussa, en sitä vain tiennyt ennen kuin ammattilaiset saivat autettua minua kaivamaan sen esiin. Itsetuntoni on saanut kunnon boostauksen ja osaan nyt arvostaa ulkonäköäni ja varsinkin itseäni aivan toisella tavalla kiloista huolimatta korostaen niitä parhaita puoliani. Sain kokea tuolla reissulla kuinka ihana ja sydämellinen ihminen Sini on ja kuinka paljon hänellä on annettavaa muille! Mutta ennen kaikkea löysin itsestäni taas sen naisen (enkä vain äidin), joka olen...niin ja aivan hillittömät bosat :D Lämmin kiitos kuuluukin koko ihanalle pinup-tiimille, joka sai minut taas eloon!!! Suosittelen kaikille, joista vähänkin siltä tuntuu että kaipaisi samaa :)