Muistellaan vielä loppuvuotta

  Viime aikoina (siis tämän vuoden puolella lähinnä) on tosiaan tullut liikuttua taas reippaammin kuin loppuvuonna. Juuri äsken tulin puolentoista tunnin lenkiltä koiran kanssa ja eilen illalla tehtiin kans puolentoista tunnin lenkki viel myöhään illalla 20.30-22.00. Eipä ollut paljon muita liikkujia tienpäällä haittana :D Kohta pitäisi suunnata saunaan kunhan tuo lämpiää tarpeeksi. Pakko mainita tietenkin että kyllä ulkosauna vaan on ihana, vaikkakin sitä saa aina näin talvella lämmitelläkin vähän enemmän päivän mittaan että lämpimänä on lauteetkin eikä vain kiuas :D Ja kovemmilla pakkasilla saa lämmittää ettei vesijohdot jäädy...mut enää ei tarvii sentään vettä padassa lämmittää niin kuin vielä jokunen vuosi sitten.

  Loppu vuosi meni jonkin verran sairastaessa ja siksikin liikunta jäi vähiin. Marraskuun loppu puolella sairastin angiinan antibioottikuurin kera. Viimeksi pentuna (tosin silloin aika useasti) sairastellut moista tautia...Tästä sitten vajaa kuukausi niin molemmat tytöt olivat kuumeessa ja isompi valitti kurkkuaan joten tiemme vei päivystykseen. Isomman tytön pikanieluviljely näytti angiinaa joten molemmat saivat sitten antibioottikuurit. No samana iltana minun kurkkuni taas kipeytyi ja kuume nousi yön aikana. Onnekseni sain puhelimitse apteekkiin uuden kuurin ja sain taudin taltutettua nopeasti. En olisikaan jaksanut enää kolmatta peräkkäistä päivää istua päivystyksessä.....

  (Tässä kohtaa mm miehille varoitus että jollet halua lukea naisten "vaivoista" ja biologiasta niin skippaa seuraavat pari kappaletta)

  Nimittäin olin itsenäisyyspäivänä tehnyt "varmuuden vuoksi" raskaustestin, kun kierto heitteli mitä sattuu ja oli menossa jo kp 44. En itsekään uskonut että raskaana olisin kun ei mitään oireita ollut (tai ainakaan en ollut niitä huomioinut). No kuinka ollakaan testiin pärähti niin selkeät kaksi viivaa ettei koskaan aiemmin oo noin selkeitä ollutkaan. Olihan se, täytyy myöntää, itsellekin aikamoinen shokki (saati isännälle) ja hetki meni ennen kuin asian sisäisti. Okei joo, hetkinen seis, siis ihan oikeasti meille NELJÄS (!!!!!APUA!!!!!) lapsi. Juu ei todellakaan oltu yritetty, mutta myönnetään ettei kauhean ahkerasti myöskään estettykään asiaa. Eli vahingosta en suostu puhumaan, koska tietoinen riski on otettu (mitä mies ei alkuunsa suostunut myöntämään, mutta 50/50 "vika" on ollut molemmissa). Muutaman päivän päästä sitä jo ajatteli synnytystä ja muutoinkin oli sopeutunut asiaan ja olin jo iloinenkin että saisin olla vielä pidempään kotona kuin oli tarkoitus ja pikku tytteli saisi leikkikaverin.  

  Maanantaina 10. pv alkoi sit verinen vuoto :( Mun piti mennä just seuraavana päivänä ekaa kertaa neuvolaan ja nyt sit jouduinkin vaan soittelemaan sinne et mitä tässä tehdään. Sovittiin et seurailen tilannetta ja jos vuoto yltyy niin soittelen päivystykseen. Ja niinhän siinä kävi :( Vuoto vaan yltyi ja alkoi ilmestyä kunnon hyytymiäkin. No illasta soitin päivystykseen ja käskivät aamulla soittelemaan uudestaan niin pääsisin ultraan (kun eihän siellä illalla sellaista mahista ole). Tiistaina siis kävin päivystyksessä ja kaikki muutoin ok paitsi että kyseessä tietenkin oli selvä keskenmeno ei minkäänlaisia toiveita muusta....Viikko siinä meni enemmän ja vähemmän herkissä tunnelmissa, päivät meni ok, mut kun yö koitti ja valot sammutettiin niin asiaa ehti ajatella ja silloin hanat aukesivat.

  Nyt kuukausi tapahtuneesta asia ei ole enää päivittäin mielessä, mutta olo on silti haikea kun asiaa ajattelee. Ja ei kai sitäkään unohda koskaan, koska kuitenkin ajattelin vauvaa jo valmiina vauvana. Mitään synnytys/vauva-ohjelmia en ole kyennyt katsomaan, kyyneleet tulevat väkisin pintaan. Mut eiköhän tämä tästä. Vielä emme ole päässet isännän kanssa päätökseen jatkosta, lähinnä että annammeko sitten mahdollisuuden vielä uudelle vauvalle vai ei. Pakko myöntää, että todella paha vauvakuume ehti nousta meikäläiselle eikä sitä auta lasten kummitädin nyt kuukauden ikäinen vauva syntyi siis juuri päivää ennen kuin minä sain keskenmenon. Mutta on kyllä ihanaa että meistä tulee tämän pojan kummeja <3

  Loppuvuosi ei sitten niin mukavasti mennyt mutta toisaalta vuoteen mahtui monta muuta ihanaakin ihanampaa asiaa ja pakko myöntää ettei tämä alkanut vuosikaan kovin huonosti ole alkanut ;) Siitä seuraavalla kerralla sitten lisää...