Arkea pentujen kera

  Katsotaan miten nyt käy kun alan kirjoittaa (tytteli ulkona nukkunut jo hetken aikaa)...tosin pyykkikone stoppailee ihan justiinsa, mutta ne pyykit odottavat kyllä että saan kirjoitukseni loppuun ;D

  Vasenta polvea olen viime viikon joutunut lepuuttamaan, tiedä sit mikä siihen oikein tuli ilmeisesti liikaa rasitusta lyhyellä aikavälillä. Ei se varsinaisesti kipeä ollut, mutta ihme jomotus siinä oli ja kylmä ja lepo olivat ainoat apuvälineet joista tuntui olevan apua. Ja kun ei liikkumaan päässyt niin kuin olisi halunnut niin eiköhän ruokailutkin kummasti lipsuneet....ja kun isännällä oli viikonloppuna synttärit ja piti taas ihan liian herkullinen täytekakku vääntään niin tietäähän sen...vaa'alle ei uskalla varmaan koko viikolla *viheltelee*

  Pienin nallukan pentu oli viikonlopun pikku flunssassa (isäntä oli viime viikon alun) ja vieläkin kuono valuttelee räkää, mutta pientä kuumetta oli ainoastaan pe-la. Uusia hampaita en ole havainnut että kaipa se sit ihan oikea syysflunssa sit oli. Tosin kieli kummasti eksyy vähän väliä kahden olemassa olevan hampaan oikealle puolelle et josko siihen seuraava hampi sit ilmestyy.

  Ja kappas vaan nyt kun näköjään saisin kirjoittaa rauhassa niin aivokoppa raksuttelee tyhjää :D mitähän tässä nyt onkaan tapahtunut viime päivinä...eipä oikeastaan mitään erikoista. Vanhimman pennun kanssa on saatu taistella, kun ei lukemisopiskelut kiinnostais ollenkaan. Melkein kaikki luokalta jo osaa lukea, mutta meillä taistellaan tavujen hahmottamisen kanssa. Mutta kun poika on just sellainen että sitä ei pakottamalla saa mitään tekemään vaan pitää olla se oma innostus ja kiinnostus asiaan. Kaikenlaista on yritetty ja kokeiltu. Onneksi mies on ollut syksyn kotona, hänellä on hieman pidempi pinna kuin minulla ja mieluummin poika isin kanssa harjoittelee. Matematiikan kanssa puolestaan ei ole ollut ongelmia, onneksi poika on tullut siinä suhteessa meikäläiseen ja saanut matikkapäätä :) Mutta kun siinäkin pitäisi kohta osata lukea mitä tehtävässä pitää laskea niin tuleehan siinäkin sit ongelmia. Ensimmäisestä matematiikan kokeesta poika sai 28,5/30 pisteestä ja vähänkö äitinsä oli ylpeä. Tosin niin tuntuu olevan isommallakin tyttöpennulla vaikka nuorempi onkin niin ihan kiitettävästi kiinnostusta ja ymmärrystä numeroiden päälle :) mutta onneksi myös kirjaimiin ja lukemiseen.

  Mutta sitä mä en nyt ymmärrä että oikeasti tuntuu siltä että vaatimukset on nykyään kovempia. Tarkoitan siis sitä että mun kouluaikana pääasia oli että ekaluokan aikana oppi lukemaan, nyt puolestaan tuntuu siltä että nyt kun ekaluokka alkoi niin pitäisi jo osata lukea (varsinkin nyt kun lähes kaikki muut ekaluokkalaiset osaa lukea). Ja sitten kun opettaja jaksaa joka välissä muistuttaa siitä että kun pojalta on edelleen K-kirjain puheesta hukassa :( se yleensä korvautuu d:nä tai t:nä), vaikkakin puhe on siitä huolimatta ihan ymmärrettävää (aina välillä tietysti joutuu itsekin jotain sanaa kysymään et mitä mahtaa tarkoittaa). Mut joo...kuten arvata saattaa, mies lähti äsken isompien muksujen kanssa naapurissa käymään niin eiköhän mun pikku aurinkoinen herännyt piristämään mun alkuiltaa :) Niin ja ne pyykitkin pitäis muistaa etteivät unohdu koneeseen....